OSA.74.
 -  Suattoopa se Tikanpoeka lentee tuonne pylyvääseen naputtelleen matoja välpalaksi... Kyllä kae tässon yhet kahavet tienattu. Kerkijjäähän tuota sittä mennä Kumaraesen haokuttavaksi. Mitähän nehhii siellä touhunnee. Uamusta asti vehanneet aevan tyhyjee, Viirto tuumi. - Vuan missapä ne nämä humanterit lienöö palloelleet. Suatanna ou koko päevänä näkynnä. Tikanpoeka jo suoritti paskalammessa uintijjae. Meinovvaa vielähhii tuoksahella.
 - Jaa, sitäkö se onnii, mie jo säekähin, että jollahi on alakanna pruppunaru valskoomaan. Kovassa hommassan myö on oltunna koko päevä. Oun tutkittu tämän Laakson taustoja. Se onnii ollunna palijo liikkeellä tuolla takametässä. Kaek jälet syynättiin ja yritettiin luuva kokonaes kuvvaa, mikä johti Laakson sortummaan... Mörö löysikkii par er viinaputellii, niin päävyttiin siihen, että viina se on tämännii tappaoksen tavustalla, Kilikki sanoi.
 - Joo, myö nostettiin kissa pöyvälle ja tutkittiin perusteellisesti, mitä tuo katti on syönnä, vuan paskalla käyvvessä, tuo Kilikki, pyyhki sillä tutkimuksella persettään, että työntäöteinen päevä tuli siinä samantien leimattua, Mörö sanoi.
 - Tulla ny sieltä koko porukka ryysteemään tuota kahavinlitkuu, ettei mäne aevan omasta eistään, Martta oli tullut portaille seuraamaan tilannetta.
 - Kiitosta vuan, kyllä kahavi maistuuhi. Sapettoo vaen vietävästi kun se vanki karkasi, Viirto sanoi.
 - Tuskinpa se mihinkää katuvaa. Uamusella hakkiitta miehen poes kun selevvijjää. Eikä Jaska ou pahapäenen selevänä, paremminnii semmonen uivelo, että ei sua sannoo suusta, Martta lohdutti.
 - Tuskimpa tuota ies pimmeessä tavottee. Vuan sepä tuo onnii Kumaraesen piänsärky. Ryystettään nämä kahavit, niin lähettään kahtommaan tilannetta sinne Niemeen, Viirto sanoi.
 - Salmepa tuo soettelj. Sanohan tuo olleen siellähhii äksonnii. Mitä se sitte lienneekää? Vuan kuitennii Rimpeläesen Jyrki siellon viinan kera reohannu. Aevankae seoli Sepon kansa meinanna ottoo yhteen, vuan lehemä olj sen tyrmännä, Matti selitti.
(jat.)