...kirjastolautakunnan jäsen Perttu Halmeen varajäsen, hyvää päivää isännille, jokohan siemen itää, multaan liekö nyt kätketty toive kylväjän? Kuinka kauniisti sanotaankaan perinteisessä kansallisrunossa:
-...minä kylvää kyyhättelen, Luojan sormien lomasta. Oi kuinka siinä kiteytyykään kaiken elämänalun ihme. Arvoisat isännät. Teidät on laitettu paljon vartioiksi, Kärhämäinen tunnelmoi.
- Päivää, entä onko opettaja kuokkinut varhaispottua tänä keväänä maahan? kiirehti Paavo vastaamaan, että ei Jaska avaisi sanaista arkkuaan.
- Nyt laskelmoin, että ostankin kauppiaalta pussitettua perunaa. Säästän aikaani kulttuurille. Ehkä minulla onkin enemmän annettavaa tällä tavalla... Tunnen kuinka vahvat tunteet polttaa rintaani, etsien ulostuloaan toisille viihteeksi ja henkisenkasvun vauhdittamiseksi, arvioi opettaja leukaansa hieraisten.
- Aivan varmasti kylän na...nasevat runojen ystävät osaavat varmasti arvostaa valintaanne, vakuutti Paavo.
Opettaja kumarteli tyytyväisen näköisenä yhä poistuessaan ovesta eteisenpuolelle. Tuskin oli ovi kunnolla edes sulkeutunut, kun jo Jaska repäisi itsensä penkiltä.
- Joko tuo halvatun joutavanpäivänen änkeää tännekin! Kuulehan akka, mitäs sinä olet mennyt lupaamaan tuolle humpuukimaakarille! Tälle runoilta - pthui! Täällä meilläkö muka ruvettaisiin mokomia loruja veisaamaan? Ja vielä porukalla? Mitä? Ei tule mitään siitä hommasta. Sen minä sanon heti kärkeen.
Elli näytti loukkaantuneelta eikä vaivautunut vastaamaan.
- Kuulepahan sinä Jaska, eihän tuo nyt niin vaarallinen mies ole tuo opettaja, jospa kuitenkin antaisit sen tulla teidän pihaan runojaan lausumaan. Teet kulttuuriteon. Tulee ihmisten antamaa kunniaa ja mainetta. Saat sen lisäksi aivan ilmaiseksi, sovitteli Paavo.
- "Saisikohan Elli-rouvalta?" Voihan perhana. Oli kyllä niin lipevä ja akkamainen mies. Mikä rouva se tuo meidän Elli on? Mökin akka eikä yhtään enempää.
- Sinä et arvostakaan naista. Piianhan sinä tarvitset etkä mitään muuta... Taikka äidin! Vaan saadaan nähdä, että eikö kulttuuri-iltaa vielä meidän pihalla vietetä. Painu sinä siksi aikaa vaikka hevonkuuseen! Paavopa sentään arvostaa naista ja kulttuuria. Hurmaava mies. Olisipa tuo ukkokin tuommoinen.
- Älähän nyt Elli... Mehän olemme kaikki ihan erilaisia. Ympäristöhän se meitä muokkaa ja ennen kaikkea naiset. Äidit ne pojan päähän pannee ne perusasenteet. Vanhempana niitä on hyvin hankala muuksi muokata. Niin kun on Jaskallakin... ei se ole ollut helppoa, Paavo sanoi. - Mutta ei se Jaskasta tee sen huonompaa ihmistä, kuin me muutkaan. Jos ei parempaakaan.
(jat.)