OSA.45.
  Vastaukseksi Mörö tuntui vaan kääntävän kylkeään.
  - Jumaliste herrää! Siellä on joku, Tikka sanoi suuremmasti ja nousi seisaalleen.
  Silloin kuului äänekäs rämähdys. Se oli kuin metallinen karsina-aita olisi kaatunut betonilattialle. Tikka kiirehti nopeasti Mörön lua ja ravisteli miehen hereille:
  - Täh! Onko jo aamu?
  - Siellä on nyt joku. Kamala ryminä kuului äsken. Mennäänkö me katsomaan.
  - Ja paskat! Älä sinä Tikanpoika ota hommia niin kirjaimellisesti. Mitteepä tuolla lienöö niillä viemmisii. Rupia sinähi urvahtaan. Ukon houreita koko postaus.
  - En minä aenakkaa yksin lähe.Ootetaan Pökiö. Se tietää mitä pittää tehä.Eikähän tuolta ennee mittää kuulu.
  - Olemattomia kuulit! Suatot ryypätä pikkusen unneen niin kuulit semmosta jota pelekäsit.
  - Perkele on siinä polliisi. Oekija kyttä saatana!
  - Vittuilla siinä, mutta näen on, Mörö sanoi ja käänsi selkänsä.
  - Vittu oo sitte! Tikka sanoi ja istui taas tuolille.
  Kymmenkunta minuuttia istuttuaan hänen mieleen tuli kuinka olisi urheaa ottaa yksin rosvo kiinni.Olihan hänellä ase. Näkis saatana Kumarainenkin kuka se on polliisi!
  Äänettömästi hiipien ja marjapensaita hyväkseen käyttäen hän kiersi navetan seinustalle.Avoin navetan ovi oli edessä.Tikalla oli ase tanassa valmiina tulittamaan. Sydän jyskytti taas kuin höyryveturi. Hikeä nosti pintaan ja pelottikin niin saatanasti.
 Kuu kurkisteli pilvenrsosta ja sen kelmeässä valossa  Tikka tiiraili vintinrappuja kohti ja koetti kuunnella pienimmänkin risahduksen. Karsina-aita joka oli päivällä ollut nojallaan seinää vasten oli nyt betonilattialla pitkällään.
  Tikka jäykistyi. Vintiltä kuului kuin juosuaskelia jotka lähenivät rappuja.Nopeasti hän kyyristyi navetan keskellä olevan kattoa kannattavan betonipilarin suojaan.
  Samalla vintiltä loikkasi iso kollikissa perässään vielä isompi kolli. Maaliskuiset kollit tappelivat reviireistään. Paennut kissa kyyristyi ulompaan nurkaan ja taas kuului se kumma ääni jota Tikka ei ollut ennen kuullut.
   - Voihan perkele. Kiimasia kolleja. Oikeita mafiapomoja, Tikka jupisi.
  Kissat olivat tapellessaan kaataneet kai karsina-aidankin.Tätä ei kyllä passaa kertoa kellekkään.
  Rauhottuneena Tikka palasi sisälle. Kello oli varttia vaille yksi. Olisi piakkoin vaihdonaika. Tikka kirosi homman mielekkyyttä. No, helppo se on muita usuttaa. Itse saa köllötellä pehmeässä vuoteessa.
(jat)