OSA.9.
  - Tiijä nii isäntä. Vuan jonniillaenen velanvahti tässä talossa.
  - Hyvä! Minä olen Mauri Jokinen Helsingistä. Etsimme Jyrki Rimpiläistä. Hänen pitäisi asua jossakin tällä kylällä. Satutteko tuntemaan?
  - Jo tokkiisa! Tuossapa se nuapurissa. Tuo seoraava talo. Pitäs Jyrkin ollannii kotisalla. Käväsi päevällä teälläe.
  - Me on etsitty kuin sitä kuuluisaa neulaa, vielä kuuluisammasta heinäsuovasta. Päivällä näimme, että tässä talossa ainakin on asukkaita. Päätettiin uskaltautua kysymään. Pyydämme anteeksi häiriötä. Kiitoksia tiedosta!
  Miehet palasivat autolleen. Toinen ei ollut sanonut sanaakaan. 
  Sankka sininen savu pölähti pakoputkesta kun mies käynnisti autonsa. - Eivät ainakaan ole viherpiipertäijjii, Sepon mieleen juolahti.
  Seppo lopetteli navettahommat rauhallisesti - hätäilemättä. Tultuaan sisälle pikkupojat olivat jo nukahtaneet ja Vaari katseli televisiosta iltauutisia.
  - Pojjatko on väsähtännä.
  - Joo Pikku-Matin kanssa riskattiin niin johan se alako nukuttee. Mikäpä aoto siinä pihalla pyörähti ja mitteepä lie ollunna asiaa? Kovastihan nuo olivat roeston näkösiä miehijä.
  - Sitäpä en tiijä rosvojako olivat, vaeko kunnon immeisii. Eikö lie ollunna ulukomuan elävvii, vaekka suomalaenen nimi oli kun esittäöty. Helssinkistä kehu olevasa. Jyrkiihän nuo kaepaeli. Se mahtoo Jyrkihhii seilaella meleko sammeissa vesissä. Tiijäppä näestä.
  - Vae Jyrkii? Oliko tuolla naesia mukana. Sehän Jyrkillä on ollu niitä hutsuja monneenni lähtöön. Nekkae ne vissiin putsas Jyrkiltä rahatki. Taes joukossa olla niitä etnissii vähemmistöjäki?
  - Tiijäppä nuita ja siinäpähän. Eipä palijo kiinnosta. Juotko kahavia jos panen tippummaan?
  - Suattaahan tuota ryyppijä. Vuan älä keitä kovin tuhtija. Ei sua nukkua sitte yöllä.
  - Sittepä se ei nukuta jos ei sua iltasella kahavia, Seppo sanoi ja alkoi kahvin keittoon.
  - Niinpä tuo lienee se ja sama. Nukkuu sitte päevällä jos yöllä valavottaa.
  - Nepä mahtoo naeset pistee Visan vinkummaan siellä Tupperissa. On se vaen kumma villitys naesilla.
(jat.)