...se kulettellee seikkaelusta toeseen jopa kolomaneen. Pirunmoenen kaokokaepuu iski päällensä tuossa yöllä. Eksteppore hyppäsin lentolaevaan ja suuntana oli Honolulu, Tuommonen äkkilähtöhän on nykyvään muotija.

Ehän mulla sinne mieli teheny. Helekatti siellä helteessä valakoihonen jaksa. Vaen sitte tuli ne Hulatyttäret mieleen... Sehän anto hommaan nostetta ja matkalle piti päästä.

Väli Kempele- Honoluluhan oli vaen yksi kullinluikaus, kansanomaista määritettä käyttääkseni. Ja tosijaan melekeen heti olin perillä.

Voe pojat! Tehän tiijättä millaset siellä on aatteet? Totta seon ! Ei saaketti rihimankiertämmää. No sehän alako olla jo ihan paeneena. Noo vaen eipä ollu vaekijjaa iskijä kun oli iskukoukku mukana. Paeneensietokykyvä oli tietty määrä.

Aekasa kun oltiin tanssattu niiitä Hulatansseja, niin sitään piti alakaa syyä. Olihan siellä evästä. Neitot syöttivät hetelmää tavantakkaa ja välliin tavaneestäki.

Ehän minä ala kaekkija tappaoksija teille selostammaan . Menkää itte niin pääsettä hajulle. Muuten kallaa siellä onki melekeen aena ruokana. Ja sitä viitakon hetelmää Aijai kun se maestu ja upposi.

Surkumielellähän sieltä piti ommaan sänkyyn palata. Matkaelu avartaa, sanovat ! No avarat oli näkymät ja sellanenhan tarttuu, Herrääminen vaen Kempeleenarkeen oli niin ankija. Kun vielä maestui suussa ne Honolulun makijat evväät! Halavaksihan se reissu tuli, eikä tullikaa palijo syynäelly, että kaeken kaekkijaan ei hassumpi reissu.-O-29.1.2014