OSA.74.
  - Vastapahan tuota piäs tänne suolle. Eip oikein natsaa lähtiä heti takaisipäen. Minä killuutan Kilikille. Kyllä se hoksaa homman hoetaa.
  - Hei sinnehän tullee toinennii aoto. Eikös tuo liene tekniikan Volovo?
  - Ihmeijen aeka jatkuu vielä. Näyttää! Se Iso pehemeni kun läpsäytin luurilla korvaan... Mutta se Kilikki! Haloo! Mikä suakeli siellä maksaa! Saatana ei pihhaustakkaa.
  - Jospa siellä eijoo kenttää?
  - Perkele menneet korttia pellaamaan. Toki se Mörö tiijetään. Houkuttellee tunnollisenki polliisin lintsaamaan. Pökiö, rauvaappa sinä tuo rinne ylös ja hoetele asiat. Minulla tuntuu kunto loppuvan.
  - Pomon pittää olla paksu ja kankija. Tikka kyllä oesi hilipein mies juoksemaan, Pökiö sanoi.
  - Eipä Tikasta oo järkijä vaativiin hommiin. Kyllähän se touhuvaa kun neuvvoo tarkasti, vaan siihenpä se lopahtaa.
  Pökiö lähti tarpomaan takaisin pihalle. Muut miehet koittivat saada sammaleisessa maastossa selvää kulkusuunnista. Suo muuttui yhä vetisemmäksi. Mättäitten välit lilluivat tummaa vettä.
 -  Ei helevetti ei tästä oo mittää hyötyä. Se kuulusa neola siellä vielä kuulusammassa heinäsuovassa on heleppo nakki tähän verrattuna, Kumarainen puuskahti ja pyyhki otsaansa univormun hihaan.    
 - Minä sitä en usko että joku rosvo alakaa kaevaa hautoja huvikseen. Onhan suolla helpompija tapoja. Onko tässä lähellä vaekkapa mehtälampia. Sellainen imaisee uhrin ilman ainuvaa lapijonpistoa.
 - Tikka perkele. Sinä ootki nero. Pittää perua äskeiset puhheet, vaikka ne olivatki vain hattuiluva. Lammessa tietysti Rimpiläinen on. Lapijolla vain painettu uppeluksiin. Nyt joka mies ettimään lampea. Varmaakin varmemmasti sellaesija on tälläki suolla, Kumarainen sanoi.
  Kumarainen jäi seisoksiin samoille jalansioille. Hiki virtasi huolimatta aika viileästä tuulesta.
  Viskari harppoi pitkillä koivillaan kuin hirvi suolla. Hän oli lähtenyt paikalta oikeaan, Tikka vasempaan.
  Vain vajaa sata metriä ehti Viskari kulkea kun hän huomasi kohdan joka hohti vihreänä kuin keidas. Paikka erottui selvästi rahkasammaleen väristä. Vielä vähän matkaa asteltuaan hän oli pienen suolammen rannalla. Lampi oli pieni. Siitä oli kai nostettu joskus turvetta maatilan tarpeisiin. Lampi oli parikymmentä metriä läpimitaltaan ja sen rannat kasvoivat vihreitä vesikasveja.
 Lammen tumma vesi välkehti auringonvalossa, salaperäisenä ja tummana. Kasvustossa lammen etureunalla oli selviä merkkejä siellä vierailusta. Oliko hirvi käynyt juomassa, vai kätkikö lammen tumma kalvo kauhean totuuden.