Vaekka kurijaa on ollu elämäni
ei siinä sattumia oo laesin
kae väärällä hetkellä onneja
minä Luojalta pyytää taesin.

Eipä pyyntöni sattunu kohilleen
saen pelekkää kurijuutta, tuskaa
eikä tilanne oo vieläkää muuttunu
vaekka lähenen syksyn ruskaa.

Kun kuolen toevoen että saesin vaen
olla kaoniina kukkana päevän
sepä korijaesi kolohut kovatkin
ja voesin tunteja onnen häevän.