Kukkineet eivat punaset ruusut
mun elämäni varsitiellä
pettymystä katkeraa, monta
täytynyt on minun niellä.
-
Orpona yksin mä taivallin
ei ystäviä ollut laisin
nöyränä poikana anelin
että pienen palan onnea saisin.
-
Kohtalo kova kulki kintereillä
ja raskasta olikin matka
kun minä saavun polkuni päähän
en siitä enää yhtään jatka.
-
Vielä jos vilkaisen taaksepäin,
niin jäljet on menneet unpeen,
metsälammen rannalla makoilen.
naen valkoisen kukan, lumpeen