ei oo kohillaan immeisellä assiit. Aena pittää jostaki narista. Harvon taetaa kiitoksen sannaa kuuluva kenenkää huulilta. Koeranpaskahan seon se asija josta eniten valitettaan, sammaan kategorijaan kuulunee koerien muutki elämisen merkit, haokku ja lirauttelu. Sitte tuntuu olevan suuri huoli, aenaki kerrostalossa naapurin olemassaolo.

ASENTEISTAHAN kaekki lienee loppupelleissä kiini? Immeinen joka näkkee kaekki asijat mustana ellää varmaan jatkuvan synkkyyven ja masennuksen vallassa. Valittaa pittää sellasistaki asijoesta jokka ei ittijään koske piirun vertaa.

VAE entäpä sitte jos on jotaki aehetta. Ei puhetta, että sopia. Käräjiin vaen ja sanktijot niskaan - kaekista parasta kun linnaa etes muutama vuosi, saesi kukkahattutäti kerranki  keskityvä toesen naapurin kyttäökseen.

***

TALAVI on kohta selätetty vaekkei sitä oo vielä ees näkyny. Tänään Kempeleessä -0.0 pakkasta. Luntakin on aivan nimeksi, että maa valakijanai. Tuuli humauttelee puuskissa meleko ilikijästi ja pööläöttelee vähhäesija lumia paekasta A paekkaan B. Tae sitte päenvaston. Mikä ilimojen metkut etukatteen tiennee? Vaen liekkö niin välijä? Kuhan happi riittää, muuten se saattaa alakaa ahistaan huokua.

.MUUTEN - ku nämä matalat paeneet reppii ruppija vähä joka puolelta. Yölläki herättää muistuttamalla, että ei oo ihime tapahtunu. Siis että oes ihimeparantuminen tapahtunu ja voes alakaa suunnitella kesän maratonija.  Tosin se kipu on meikäläiselle jokapäivän tuttu. Joka ikinen päivä pennusta asti on kipu ollut seuralainen. Kuinkapa se nyt sitten erovaisi? Olokoon miten on, mutta näen on! Ja kun aekasa kittuu niin helepon tappaa! -O- 3.1.2014