OSA.96.
  Kilinä oli viipynyt kolossaan jo pari tuntia. Sitten hän varovasti kuikisteli porttikongiin. Ketään ei näkynyt. Hän eteni varovasti eteenpäin ja tultuaan kadunvarteen kuikisteli molempiin suuntiin. Poliisit olivat häipyneet.
  Nyt piti olla tarkkana. Kilinä suunnisti syrjäkatujen hiljaisuutta hyväksikäyttäen kohti taloa jossa Kauhu oli potemassa. Nyt oli pakko muuttaa maisemia. Olisi vain ajankysymys milloin poliisi löytää paikan.
  Ketään ei ollut näkyvissä kun Kilinä vilahti talon pihaan. Silmäillen pikaisesti ympärilleen hän meni ovelle ja koputti merkkikoputukset. Melkein heti tuli vastaus. Ovi avautui ja Kilinä luikahti sisään.
  - Perkele! Nyt on kuule hätä! Oletko millaisessa kunnossa?
  - Mitä sä vouhkaat?
  - Kytät perkeleet ovat kintereillä. On vai ajan kysymys kun ne törmää tänne. Oli tuurista   kysymys, etten jäänyt kiinni.
  - Vittuako senkin ääliö tänne tulit. Nehän kytät tulee nyt varmasti. Saatanan saatana. Helvetti mikä nero!
  - Pitihän minun tulla sanomaan, että osaat olla varuillasi.
  Kauhu liikehti rauhattomasti sinne tänne. Vaikka haava oli vielä kipeä oli lääkitys kuitenkin auttanut. Kuumettakaan ei enää ollut.
  - Onko sinulla rahaa?
  - Eipä pääse koira kintuille kuseksiin. Ajattelin ostaa kunnon kaaran. En ole vielä ehtinyt. Melkein kymppi on taskussa. Puhuttelet rahamiestä, Kilinä leuhki.
  - Mahtanetko olla kauan. Minulla on täällä avain tallelokeroon, Kauhu sanoi ja kaivoi sohvasta katkaistun haulikon.
  Ilmeen värähtämättä hän suuntasi aseen kohti Kilinän kasvoja. Hetkessä muuttui Kilinän naamalla viipynyt kauhu veriseksi massaksi, kun haulikon panos räjäytti kasvot hajalle. Kilinän hengetön ruumis rojahti lattialle.
  Nopeasti Kauhu penkoi uhrin taskut. Veti takin povitaskusta sievoisen setelinipun, suuria seteleitä,  ja pisti sen omaan taskuun.
  Silmäillen vielä ympärilleen hän oli valmis lähtemään. Hän meni ovelle, katsoi vielä uhriinsa ja julma irvistys tuli hänen naamalle:
  - Itsepä tätä ehdotit, hän mutisi ja kaatoi pirtupullon sohvalle ja viskasi palavan tulitikun perään. Roihahtaen sohva syttyi ja Kauhu kiirehti ulos.
  Vaja johon he olivat moottoripyörän piilottaneet oli tontin nurkassa. Nopeasti hän otti pyörän esille. Nöyrästi murahti 900 Honda pyörimään. Kauhu vilkaisi taloa, sen ikkunoissa näkyivät jo palonkajo.
  Kauhu ajoi avoimesta portista kadulle ja kaasutti  pyörän kulkemaan maaseudulle päin.
  Talon ikkunat räsähtelivät rikki ja räjähtämällä palo levisi koko taloon. Palokunnan hälyäänet halkaisi ilmapiirin sen kiirehtiessä palopaikalle.
 ***
 Komisario Kumarainen oli tyytymätön alaistensa toimintaan. Sen hän myös ilmaisi vähemmän mairittelevalla palautteella.
  - Mikä tässä oikein maksaa? Melkein koko vahvuus jahtaa yhtä Kilinää. Ei oikein jaksa käsittää, että saalis on tarjottimella ja se lasketaan menemään. Oliko pullansyönti kesken vai tuijoteltiinko siellä toisiaan silmiin. Jaara ja Juva ovat selityksen velkaa.
  - Aina ei vaan onnistu. Taas kerran sen huomasi. Etsittiin me tovin aikaa baarin lähitienoot ja sitten autolla ympäriinsä. Hukassa mikä hukassa. En minä ainakaan pysty millään taikatempulla ketkua  esiin nostamaan. Siihen pitää olla erikoisosaamista.
(jat.)