sad...pittääki sattua immeisen elämässä. Aena ei mee niin kun laoletaan - etes niin ko aijotaan. Ootahan kun yritän selevittää - noen suurin piirtein. Jos satut muistamaan nii ke-aamuna höpisin niitä näetä ihan ölövinä ja aijompa narraottaa Hennesy-konijakkiputelin, vaen aekomukseksi se jäe. Siinä kaekessa raohassa juotiin hemestin kaa päeväkahavit nii elä se mittää. Sehän kourasi tuosta rintalastan takkaa ja maalimaa meinaa mustuttaa ja huippaamaan. Otin verenpaenemittarin niin lukemat oli melekomoeset. Sielu vipatti ku lampaan saparo- Paremmalle puoliskolle informoen tilannetta. Arvaoskeskus oliki sitte suunta, sehän tuossa naapurissa. Siellähän ne sitte mittaeli paremmilla mittareilla ja tulos oli sama - Muuta ku OYKsiin ja vielä piipaa aotolla. Olo oli siinä rajolla älyvääkö mittää. Ampulansissa hoetaja värkkäs tippaa käsiselekään ja sitte lähettiin. Vielä remmillä varmistettiin että äijä pyssyy alollaan.  Vaen komijata oli. Seoli eka kerta kun semmosessa kyyvissä matkustin - tosin hälyt ei ollu päällä. Se oesikki tuonu touhuun jo juhulan tuntua.
smileyHetihän ne hyökkäs sitte perilla taas mittaamaan ja vertaki laskettiin. Jottae taplettija ne suuhun anto jo TK. No sittehän se alako se kokkeijen ja kuvvasten urakka. Ryysis oli hirvijä. Kaekki käötävät täönnään potilasta, enimmäkseen ikäimmeisijä.  Ite hommassahan ei aena kauaa menny, vaen oottelu ennen ja jäläkeen on pitkästyttävää. Viimen pääsi sitten oekijan lääkärinki käsittellyyn. Simpsakka naislääkäri oli osaavan tuntuinen ja niinpä lisää kuvauksia ja kokeita. Viimein puolenyön tietämissä tullee tieto, että osastolle. Ei kottiinlähöstä tietua. Sitte mutkasija teitä osastolle, mutta yllätys yllätys!!! Siellä täyttä, eikä mitään ilmoitusta ollu kuulema tullu! Mikäs mun oli mötköttäessä pyöräsängyssä. Mieshoitaja meinas puhua siellä osastolla ääneen, mutta eipä se auttanu. Ei kun takasi päevystykseen. Tarkkaeluosastolta sitte löyty paekka makkoella loppuyö. Untahan ei saanu, ehkä hiukka horrosti!  Yö kulu hittaasti - huonekaveri kun oli vielä äänekästä sorttia. Jo 6. taas mitaeltiin paeneita ja otetiin verta. Syyäkki sai ja olo oli ihan sairaanhyvä. Lääkärikierroksella sitte lääkäri kerto että kottiin pääsee. Mittää hälyttävvää muutosta ei ollu näötteissä. Olivat pelänneet keuhkoverituluppaa, mutta semmosesta ei kuulema merkkijä. Varijoaeneita tässä oon ny kuseksinu poekkee ja maalima näöttää ihan kirkkaalta ja homma seurannassa. Mitä jatkossa se on lekureilla pohittavana.
smileyKaekenkaikkijaa sopiva tönäisy kaiken päättymisestä ennemmin tai myöhemmin. Pitää otta ny hissuksiin ja levon kannalta ja kattua mitä lääkkeet vaekuttaa. Että pötkölleen tässä. Kyllä se siitä riemuksi muuttuu jos Luoja suo!? -O-