OSA.68.
  Matkaahan ei ollut kuin muutama kilometri.
  - Nyt pojat silmät auki ja valmiina maastoutumaan, Kilikki sanoi kun lähestyttiin metsätietä kohdetta.
  - Mitä perkelettä! Tikka huudahti kun tultiin peltoaukeamalle ja Jämsän rakennelmat tulivat näkyviin.
  - Ei voi olla totta! Se saatanan Kauhu on pistänyt Hiacen tuleen. Eipä taida paljon todistusaineistoa löytyä. Pitäisiköhän meidän jalkautua. Se saatanahan suolaa meijät autoon, Kilikki sanoi ja pysäytti auton.
  Myös Mondeo oli ehtinyt paikalle. Kaikki nousivat ihmettelemään navetan takana pellolla vieläkin hiukan savuavaa Hiacea.
  - Vae tämän poekia! Kumarainen huudahti vakiolauseensa. - Nyt saa jokkaenen pitää huolta itestään. Käyttäen maaston katveita ja varijopaikkoja hyväksi nyt mennään tuonne pihalle. Nähhään onko lintu lentänyt vai vieläkö se on pesällään.
   Mörö lähti talsimaan taloon vievää tietä kaikessa rauhassa.
  - Mörö varohhan hiukan. Liian uhkarohkeaksi ei piä ruveta.
  - Vittu aivan sama! Siinä menee vain nussimalla tehty henki. Ei tunnu missään, Mörö heitti ja jatkoi matkaansa. Toiset poliisit huomatessaan että vaaraa ei ollut, nousivat autoihin ja ajoivat Mörön perässä pihaan.
  Talon pihamaalla tuntui ikään kuin aika olisi pysähtynyt. Kaikki oli alakuloista ja kuollutta. Mitään elonmerkkejä ei ollut havaittavissa.
  Eteisen oven saranat olivat pettäneet ja ovi resotti vinossa - avoimena. Ikkunoissa verhot olivat kiinni, eikä savupiipustakaan höytinyt pienintäkään savukiehkuraa.
  - Nyt eivät oo asijat kohillaan. Eihän vain oo jotakin sattunut, vilkas Tikka puki sanoiksi kaikkien epäilyn.
  Kumarainen lähti sisälle, Pökiö seurasi esimiestään. Avattuaan tuvan oven Kumarainen pysähtyi ja epämääräinen mutina purkautui hänen huuliltaan.
  Pökiökin astui tupaan. Uskomaton näkymä oli hänen silmiensä edessä. Vanha nainen makasi lattialla ammuttuna ja verisenä. Aseena oli ollut varmaan haulikko jolla oli ammuttu naista päähän. Lähes koko pää oli murskautunut pitkin seiniä. Pökiö ryntäsi vauhdilla ulos ja antoi ylen.
  - Ei kae se Pökiö oo saeras kun kaolapaskoo työntee, Tikka siritti.
  - Mäne itehi tuonne sissään. Eppäelen että jotahi vaekuttaa, Pökiö sanoi.
  Uteliaana kaikki neljä poliisia työntyi sisään. Tikka viipyi vain hetken. Hän oli valkea kuin lakana mutta tahdonvoimalla piti tuntemukset kurissa. Olihan hän jo rutinoitunut poliisi. Oli nähnyt ja kokenut monenlaista.
jat.