- Täh? Mitäs se opettaja Kärhämäinen puhuu? Eikös se sima ole vieläkään haihtunut päästä. Jallu urahti.
  - Kaiken alkuun pani se loistava kulttuuri-ilta ja Piritta-Anneliinan uhrautuvalla työllä on päästy jo niin pitkälle, että voimmekin pistää elementtitalon tilaukseen. Avaimet käteen periaatteella Kitulainen kansanliike ottaa vastuun talon rakentamiseksi.
  - Tuota... tulisiko siihen se pierumuuntaja ja tussunpesin kanssa, että  Ellilläkin olisi jotakin muuta mielessä, Jaska kysyi.
  - Tehdään varmuuden vuoksi kaksi, isännälle oma...Opettaja Kärhämäinen nauroi johon kaikki muut yhtyivät.
  Myös nuoret, Gapriel ja Eeva olivat tulleet kammarista julistaen menneensä kihloihin.
   Kuten huomaamme ihmeitä kulttuuri saa aikaan, varsinkin  prosenttipitoisilla juomilla höystettynä.
***
   Kitulan Jaska oli periaatteen mies. Vaikka talkooväki nosti elementtitalon pystyyn kaikkine pierumuuntajineen ja muine härrävärkkeineen niin yhä vain Jaska kävi pihanperällä asiallaan.
  Nyt kun kesä oli  mennyt ja Kitulan isäntäväki oli jäänyt  kahdestaan uutta kenkkitaloa asumaan, niin Jaskalla  teki hyvinkin tiukkaa etteikö  illansuussa olisi pistäytynyt siellä valkeuttaan hohtavassa  vessassa. Vaan ei ollut vielä sisu pehmentynyt. Miehellä piti olla  tarkka oma mitta.
  Elli tietysti kulki naurusuisena ja vieraili vessassakin vähän päästä. Sehän ei tietenkään mahtunut Jaskan päähän:
  - Minkäs ihmeen ruikkutaudin se lie saanut? Jatkuvasti pitää posliinipytyllä istua. Vesilaskuihin mennee koko talon tuotto.
  - No, jokos piti alkaa siitäkin juonitella. Oot sinä kanssa yksi änkyrä. Sinulla ei löydy elämässä mitään kauniimpia arvoja... Opettaja Kärhämäinen osaa puhua naiselle niin kauniisti. Opettelisit sinäkin.
  - Vitut, minä ala lepertelemään. Mene sinne Kärhämäisen matkaan kun niin sitä ihailet.
  - Kärhämäinen onkin  sivistynyt mies, mutta Perälän Paavo ei ole koulunpenkkiä kiillotellut, vain löytyy  sydämensivistystä. Sinä minulle vain mörköilet, Elli jo pikkusen itkunkin tirautti.
  - Vai Paavo, saakeli  etpä ole  vissiinkään kuullut kun Paavo pitää akkansa komennossaan. Siinä talossa ei ole akat päällä päsmärinä... Vaan meillä se on aina sananruoska viuhumassa jos meinaa jotakin sanoa.
(jat)