OSA.35.
  - Tässä kaveri on varmaankin ollut pitkällään pensaan suojassa. Jaa-ha! Taas mennään. Koira suuntasi navetan päätyyn ja sen vierustaa navetan nurkalle jossa Pökiö oli ollut tyrmättynä.
  Taas koira tutki tarkoin paikkaa. Sitten jatkoi aivan suoraan Rimpiläisen ja Laakson talojen välistä valtaviemäriä kohti. Kaivanne oli saanut sakeat pajupensaat pientareille. Pajut ja koivut olivat viimevuosina oikein innostuneet kun kukaan ei enää pannut rajoja kasvulle. Kanavan pohjalla virtasi noin metrin levyinen puro joka oli uurtanut vuosien kuluessa uoman itselleen. Iloisesti solisten keväinen vesi kiirehti purossa eteenpäin.
  Pensaiden välistä Kapu riensi puron partaalle. Mutta siihen matka pysähtyi. Jälkien jättäjä oli kai kulkenut vedessä. Kapu nuuski puron vartta kumpaankin suuntaa, mutta vikisi pettyneenä.
 - Joo, se siitä ja sen kestävyyvestä. Kaveri on aavistanut koiran hyödyntämisen takaa-ajossa.
 - Eikö oo mahollista että se on jatkanut toisella puolen ojan? Kokeilehan.
 - Epäilenpä. Mutta kukas kieltää kokeilemasta. Kapu! Hyppää!
  Helposti koira ylitti veden. Myös Koukkula hyppäsi ojan ylitse. Koira odotti käskyä. Sen saatuaan alkoi nuuskia puronvartta molempiin suuntiin. Huomasi selvästi että hajujälki oli kadonnut.
 - Kuten arvelin, kaveri on jatkanut puroa pitkin. Kumpaan suuntaan ja kuinka pitkälle. Kukapa sen tiennee. Mitäpä nyt keksitään.
 - Mitäpä me tavalliset paskalakit tässä voijaan. Palataan talolle ja katsotaan mitä asialle on tehtävissä.
 - Joo! Herratpa ne tietää. Taitaa olla meidän pesti loppusuoralla, Koukkula puhui koiralleen.
 - Se ei taija ollakkaa paskimpija hommija tuo koerapolliisin homma. Peräti mielenkiintoista, Kilikki sanoi.
 - Voi veikkonen. Tämä kenttätyö on murto-osa duunista. Koirien kouluttaminen ja hoito ovat jatkuvaa. Siinä ei vapaa aikoja juuri ole. Mutta kun hommasta tykkää niin ei sitä vaikeana pidä. Kyllä tämä on palkitsevaakin kun koira onnistuu sitä on kuin suuren palkinnon saanut.
 - Niinpä! Vieläköhän se jengi on siellä navetalla. Odottele niin käyn kysymässä josko sinua... teitä vielä tarvitaan.
 Kilikki häipyi navettaan. Koukkula komensi koiran maahan. Kapu totteli nöyrästi ja katsoi isäntäänsä kuin pomoon katsotaan.
 Kohta Kilikki palasi ja antoi Koukkulalle luvan poistua paikalta.  
   (jat.)