- Syytinkiähän  niille piti maksaa. Kauppakirjoihin oli merkitty, että kilo voita viikkoon, täysylläpidon päälle... Saakeli!Vanha- ukko piti huolen, että se kilo oli tultava...
Perkele! Kukahan sellaista voimääriään söisi, täyden  ruokaveron päälle? Jalmari ihmetteli, kallistaen taas kirkasta laseihin.
  - Kas, söikö tuo sen kaiken, vai myikö kenties eteenpäin? Taisi imeä jatkajalta  viimesenkin hyödyn. 
  - Perkeleestäkö tuota tiennee. Vaan säälijä se ei tuntenut. Vielä  sitten, kun tuossa mökin nurkassa käänneltävänä makasi, niin voista se vielä höpisi. Minä sanoin sille että se on voin turhaa haaskaamista, jos kuoleva sitä kurkkuunsa työntää. Hiljeni se! Vain kohta oli sama laulu.
  - Isäsi oli terhakka ukko. Muistan sen hyvin kun  se sinua penskana roimi perseelle köysinipulla. Äkkipikainenkin lienee ollut?  Mutta loppupa tuli sillekin. Ihanko tuo tässä kotona keikahti?
  - Tuonne  se kirposi navetan eteen. Jonkunmoisen  kohtauksen lie saanut. Me oltiin Reetukan kanssa parhaillaan Agrimarkkinoilla. Ei tiedetty, että ukko täällä oli lähtenyt liikkeelle. Vissiin sen voin perässä navetalle..? Siellä oli sitten laakin saanut, Jallu selosti ja pyyhkäisi silmäkulmaansa...
  - Vaan  äkkilähtö se oli ollut ukolla, niin vakuutteli meille  uusi kunnanlääkäri, Virtojenvuo, lisäsi Reeta.
  - Sepä Virtojenvuo on paremminkin semmoinen arvuuttelija. Helkutti  kun Elli oli mahavaivojensa  takia mennyt terveyskeskukseen, niin tämä muutama oli epäillyt, että Elli olisikin raskaana..? Helkutti näkeehän tuon kuka vaan, että pottusäkille  se Elli mahtaa olla tiine. Niillä  eväillä maha  kyllä kasvaa, vaikka urospuoliselle, Jaska kilahti.
  Lasit  kilahtelivat enää laiskasti. Lopulta Jaskan oli myönnettävä  olevansa aivan valmis yöpuulle, silmät eivät tahtoneet enää millään auki pysyä. Tiheä kallistelu unetti.
  - Nakkaan sinulle vanhat fällyt. Saatkin jo oikaista tuohon penkille niitten päälle ja osittain vetäistä toista laitaa peitoksi, Reeta arveli ja lähti noutamaan fällyjä.
  Sillä välin Jaska kävi vielä nurkan takana, ulkona ja samalla poikkesi tunnustelemaan narulla olevia housujaan, jos  ne vaikka olisivat illanmittaan kuivuneet. Mutta märät vielä olivat, aivan kuin Reeta oli ennustanut.
   ***
  Yön äänet Tonttisen mökissä olivat moninaiset, kun kolme tippahommissa ollutta ihmisenpenikkaa veteli raskaita unia.
  Reetan perin kamalan äänekäs kuorsaus hukutti alleen ukkojen keveämmät korahtelut. 
  Silloin tällöin paukahtivat piukeat pierut, ja pontikankyllästeiset mahtavat hajut lemahteli pirtin joka soppeen.
  Jallun korahtelu alkoi jo katkeilla ja kohta  muuttui normaaliksi huokuiluksi. Suu massutteli kuin nauttien.
(jat.)