OSA.69.
  Poliisit tulivat ulos, jokainen oli totinen ja vitsit vähissä. Kumarainenkin oli totinen ja sivullinen huomasi kuinka komisario taisteli liikutusta vastaan.
  - Se peto pittee kyllä pyssäöttee. Suap olla varmoo, että Jyrkihi on suanna napin ohtaan, Pökiö sanoi.
  - Nyt pannaan tehoa työhön. Käykää tutkimassa onko Hiaceen jäänyt mitään palamatta. Tosin eppäelen. Minä soetan sille Isolle. Kai se nyt tajuaa mitä täällä on menossa.Nyt on Ison kaepaama ruumiskin. Tosin epäilen sitäkin vaekuttaako sekkää, Kumarainen sanoi ivallisesti.
  Annettuaan joka miehelle tehtävän Kumarainen kaivoi kännykkänsä ja valitsi Ison numeron.
 - Se on Kumarainen kun puhuu. Ikävä juttu on ilmoitettavaksi.
 - Kerro!
 - Paikkakunnam kauhu, vankilassakin väkivaltarikoksesta istunut Jouko Jämsä on hyvin todennäköisin perustein syylistynyt taas veritekoon.
 - Se kadonnutko on sitten löytynyt ruumiina?
 - Ei ole, vaan surmansa on saanut epäillyn äiti!!! Haulikolla läheltä - pää aivan tohjoksi.
 - Eikö sitä voitu estää? Miehiä suuret joukot ja annetaan psykopaatin mellastaa. Kumarainen alkaako ote lipsua.Pitäsikkö muuttaa miestä remmiin.
 - Näin on päässyt käymään. Joko sieltä nyt lähtee tekniikka liikenteeseen. Ei kai täällä ole välineitä, eikä paljon taitojakkaan. Tutkimus aluvetta koko kylä ja ehottomia kohteita tutkittavaksi on kolme.
 - Tiivistäkää työtahtia. Helpoa se on lisävoimia pyydellä. Rikoksia tehdään -muuallakin kuin siellä Ruikanrannalla. Kyllä sellaisella mies-sakilla pitäisi homman hoitua.
 - Ruumisauto ainakin pitää toimittaa hakemaan vainaja. Täältä ei ehi sellaiseen. Konstaapeli Kestillä on reittitiedot.
  Kumarainen ei enempää lirkutellut. Hän nappasi kapulan kiinni ja lähti suoaukealla näkyvien poliisien luokse.
----
  Poliisipäällikkö Pöntinen punastui kiukusta kun Kumarainen löi luurilla korvalle. Tämmöiseen hän ei ollut tottunut. Murahtaen kiukkuisesti hän painoi puhelimen kiinni. - Saatana alamaiset alkaa hevostelemaan. Olisiko kuri päässyt höltymään.
  Pöntinen aukaisi kirjoituspöydänlaatikon ja otti sieltä aromilasin sekä pullon Meukowia. Jokapäiväinen pieni piti veret virkeänä. Juomaan hän ei sortunut koskaan, mutta jokapäiväiseen leipään kuului myös ryyppy konjakkia. Pöntinen tunsi heti olonsa paljonkin siedettävämmäksi.
  Hetkellinen kiukustuminen meni ohi ja hän nautiskeli konjakkinsa asian vaatimalla arvokkuudella.
jat.