MIEHENMITTA. 2.
  - Siinä tuo varsinainen virma varsa lienee. Naapurissa Lassi näkyi jo karhi perässä ajavan suopellolle. Tämä hyvä vain jahkailee.
  - Elli kuules! Älä sinä sekaannu semmoisiin asioihin jotka ei sinulle kuulu. Lassikin tuhertaa viikkokausia toukojaan. Tietäähän sen, kun Lassi- poloisella on jäänyt ne älynlahjat melko vähäiseksi. Se pitää suunnitella hommat kunnolla, sitten se onnistuu. Vaan mikäs pirkule se taas on..? Oletkos sinä taas  lukenut terveyspropagandaa. Puuro on aivan  mautonta. Eipä se suola niin tyyristä ole. ettei raskisi panna tarpeeksi. 
  - Älä kitise! Jos ei keitokset  kelpaa niin voihan se isäntä jättää syömättä. Kummallista kun vanhemmuutta pitää joka asiasta jappasta.
  - Perhana! Jappasta? Asiasta sanoen. Sapuska on kuin lahoa puuta jyrsisi.
  - Jaaha! Vai sen poikia!
  Elli tempaisi lautasen Jaskan edestä ja kopisti sen laskiämpäriin. Tuhahtelikin. Sitten otti lehden käteensä jota alkoi tutkia.
  Jaska katsoi Elliä hetken tutkivasti. Sitten tempaisi lippalakin ovipielen naulakosta ja säntäsi tuvasta ulos.
  - Että oikein  sisävessasta se Elli haaveilee. Että pirtin nurkkaan  saisi käyvä paskomaan! Ei, ei! Kyllä se nyt siinä erehtyy...! Jaska ajatteli ääneen, mennessään pihan poikki. - Silloin on ihminen läpeensä patalaiska, jos se ei kanna paskojansa etäämmäksi - huushollista. Hyväjalkainen ihminenhän se Ellikin vielä, mitähän se nyt olemattomia höpelehtii?
  Kuin varmemmaksi vakuudeksi Jaska nyökytteli päätään, pihan poikki kävellessään. Molemmat kädet syvällä housuntaskuissa.
  Tieltä päin kuului lähestyvää pärinää, joka lähemmäksi tullessa muuttui katkonaisemmaksi. Jaska huomasi Perälän Paavon kääntävän moponsa heidän pihaan.
  - Kato terve! Eipä ole sinua monen monituiseen viikkoon näkynytkään! Jaska huikkasi heti kun moottorin ääni vaimeni.
  - Terve! Niin, niin! Eipä sitä. Oon maannut lasaretissa toista viikkoa.
  Jaska  näytti säikähtäneeltä, jolloin Paavo kiirehti jatkamaan:
  - Vaan mitäs ne meikäläisestä löysivät tohtuurit ja trosentit. Ei niin mitään! Tervettä miestä  meinasivat makuuttaa ihan ilman aikojaan - kylvöntekoaikana. Kokeita ottivat, useita puteleita verta juoksutettiin niin kun siasta, eikä  mitään löytynyt laparoosissa, vai mikä se on? Ka, veripalttua EU-hun mahtoivat tehdä, kun eivät muuta saaneet!
  Jaska raapi korvallistaan ja alkoi kysymään minkähän tähden, sinne sairaalaan olivat terveen miehen vieneet.
  - Minkäkö tautta? Kaatua horjahdin aamunkusella. Siitäkös Kerttu heti ambulanssia soittammaan, vaikka minä manasin sille, että äläs perkele mene soittelemaan mihinkään. Eihän ne akat mitään järkipuhetta usko. Nepä perkeleen vauhkot luulevat, että  henki on menossa, kun
mies vähäsen horjahtaa.
   (jat)