... on aamu alussa ja luon henkisen katseen yltympäriinsä. Näjen sielunsilmin kaekenlaesta. Havvaiten pienijä yksityskohtija jotka antaa aamuun oman sävysä.
***
PIRU on kääntänyt selkänsä ja siellähän on vertavuotava haava. Selässä törröttää punakahavanen Mora. Kukahan oli niin rohkija poeka, että tohti silipasta itte belsepuuin nahan puhki. Ehän siinä vahinkuva. Paremminkin voes onnitella rohkijjaa. Kyllä se pikkusen kavijon nousua haettaa kun orkama kutittaa selekää.
***
MAANANTAE aamuna sitä pittää tietysti tehä suunnitelmaa tulevaan viikkoon. Sehän on joulukuuta ja moni vouhkaa lahajuksijen kimpussa.Ostetaan uutta - velaksi- Sitten joulun jäläkeen kaohija huuto kuinka ei pärijää ja seon hallituksen vika . Ärtsyimmät mennee sossuun pyytämään riirahhaa, että saesi jouluvelat maksaa.'Vaen eiköpä tuo viikko menne päätä käännellessä j joutavia aatellessa.
***
ON SE KUMMAA ettei aekaset immeiset pysty hillitteen mielihalujaa. Silimää räppäöttämättä pannaan velaksi haesemaan, kun on muka joulu .
 Mutta veleka on maksettava eikös juu! No kukin kompuroi tyylillän, mitäpä tuo mulle kuuluu, Maenihimpa vaen suuni mauksi.
***
MITÄPÄ tässä muuta kun nousta kuntsarin satulaan. Polokija niin kauan kun kärsii. Se on tätä. Vae mitä sitte? Monella on moninverroin vaikeampaa. Se on kullaki  se oma kohtalosa! -O- ‎2.‎12.‎2013