- Voi sinua  höperöä. Oma mies minulle parhaan  tyydytyksen antaa, Elli valehteli kirkkain silmin.
  - Joo! Saattaapa sitä sanoa mitä sattuu....
Jaska sanoi epäluuloisella äänellä.
***
  Pitkästä  aikaa Jaska tunsi itsensä miesten mieheksi. Ellin kanssa  oli tullut vietettyä eroottinen yö oikein Pohjanmaan kautta. Aamu- askareet keskeytti harmittavalla tavalla vielä viimeisimmän lähestymis yrityksen.
  Jaska oli varma, että jos Ellin ajatuksissa olikin alussa liidellyt, opettaja Kärhämäisen runot kukkasista ja  mehiläisistä, niin ennen pitkää niiden tilalla oli kyllä raavaampaa ja mutkattomampaa proosaa haastava Jaska.
  Elli on mennyt menojaan navetalle. Jaskakin ilmestyi pirtin rappusille henkseleitään paukutellen. Kaunis  aamu linnunlauluineen. Sekä kasvien lehdillä kimaltavine kastepisaroineen oli vähällä saada Jaskankin huokailemaan jopa tapailemaan tuntemiaan riiminpätkiä.
  Sätkäpaperia nuolaistessaan  Jaska havaitsi pihatiellä  liikettä. Tarkemmin kohdetta katsottuaan hän huomasi, että nuorehko naisihminen talutti tiellä polkupyörää.
  Pyöränsarvissa oli kasseja molemmin puolin. Kasseista pursusi ainakin vaatteita ja paperi arkkeja.
  Nähtyään Jaskan  istumassa rappusilla tulijan kasvoille levisi ilahtunut hymy.
  Jaska katsoi tulijaa ennakkoluuloisena alta kulmiensa. Tämä ei tulijaa hidastanut laisinkaan, vaan  naisen askel oli sekä pitkä, että keveä hänen lähestyessään Jaskaa. Polkupyörän hän asetti nojaamaan  koivua vasten, ja siitä nainen käveli Jaskan eteen käsi jo ojennettuna kättelyä varten.
  - Piritta-Anneliina  Pynnönen-Pyrytalvinen, hän esittäytyi ja  heilautti paksua, kullalle vivahtavaa palmikkoaan.
  Jaska ei meinannut saada yhtään sanaa suustaan, niin  hämmentynyt hän oli. Hän yritteli kerrata mielessään naisen nimekseen väittämää sanapaljoutta.
  - Te olette arvatenkin Jaakko Anselmi Kitula, aloitti nainen kuin odottaen Jaskan  jatkavan siihen jotain.
  - No, olenhan minä... Niin ovat haukkuneet, sai Jaska soperrettua viimein.
  - Hienoa! Minä olen paikallislehdestä kulttuuripuolen kesätoimittaja. Sain juttuvinkkiä    eilen  kunnantalon ilmoitustaululta, kun luin tulossa olevasta runoillasta. Sain siitä niin hyvän juttuvinkin ja tulin sen takia. Kiireh- din  siksikin, kun kesänumeromme on laajalevikkinen. Se ilmestyy naapurikunnissakin, joten tapahtumanne saa todella erinomaista mainontaa samalla, lateli Piritta-Anneliina kaivellen samalla kassistaan  muistiin laittamisvälineitä.
(jat.)