OSA.105.
 - Hyvä Raevo! Elä piästää näetä paskahousuja sisseen, Ne vie sinut putkoon. Vuan voesinnihan minä tulla sinne kaveriksi. Jospa lopetettaan vertyöt ja aletaanni raohanneuvvotteluihin. Vae mittee se komissaari siihen meinovvaa?                     
  Kumarainen ei reakoinut Kainon puheisiin vaan sanoi Pökiölle:
 - Mikä siinä maksoo? Vetäse kunnolle, nii että heimovelj tulloo suttina perässä.
 - Suaphan tuota yrittee muuttii, Pökiö sanoi ja meni Kainon viereen, luoden ihailevia katseita Kainon herkkuihin.
 - Mittee se poeka kahtoo? Aevan silimähhii kiiltellöö ihan silleen!
 - Pökiö! Kuului silloin Kumaraisen karjaisu. - Sassiin nyt hoommiin.
 - Hitonlaellako tässä voep mittee suaha aekaseksi kun ov on kiinni ja pyssyy, Pökiö selvitti.
 - Pitteekö se kahtoo akkunasta, ulukopuolelta, että mittee siellä kamarissa oekein lienöö, Kilikki sanoo ja oottaa vahvistusta Tikalta.
 - Suakel, sehän oesii pitännä jo het männä akkunasta tekemään vuarattomaksi. Nyt se voep ollahhii liika myöhästä, Tikka vahvisti.
 - Eipähän tuo kello näätä kun pikkusen yl kymmentä. Onko Tikalla männy vuorkauven rytmi sekasi. Eipä tuo ihime kun niin punasena tolijottoo naesta, Kumarainen arveli.
 - Vähemmästä tässä tolokku mulijahtoo, vaen kaekhan seon näessä hommissa kestettävä.
 - Kukapa se lähtöö varmistaan, kun mänen kahtommaan akkunasta, ettei aevan vasten nuamoo lavase. Tikka, jouvvatko?
 - Kah, pakkopa seon isämaan ja naesten puolesta uhraotuu. Joko sitä mäntäs?
  Kilikki suuntasi ovelle ja alkoi vaaniutua seinänvierustaa kammarin ikkunaa kohti. Tikka seurasi ase tanassa perästä.
 - Älä mennä liika rohkijasti. Se suattoo livvaottee haalikolla, ja se ei naarata. Ota tuosta kivenmurikkata ja heitällä, jos se siitä herpaotuu.
 Kilikki heitti kiven, joka paukahti osuessaan seinään. Kuitenkaan ei mitään tapahtunut.
 - Ei kae seo itteesä ampunna? Tikka sanoi.
 - Kah oesihan tuo laakaos kuulunna. Eipään sieltä ou muuta kuulunna, kun kaks kertoo oven läp.
  Kilikki meni yhä lähemmäs akkunaa. Huomasi kepakon maassa ja pisti hattunsa sen päähän ja hivutti lakin ikkunan kohdalle. Ei tapahtunut mitään.
 - Vuan johan seon ihime! Suakel, tässä ollaan sevverran savolaenen, ettei peleko ou perseessä, Kilikki sanoi ja asteli ikkunaan ja katsoi sisälle.
(jat.)