OSA.16
 Illalla navetasta palattuaan Seppo alkoi laittaa puhtaampia vaatteita päällensä. Farkut ja punainen poolopaita. Niemen emäntä katsoi vaiti poikansa touhuja kunnes sanoi:
  - Etkö vielläkkää ou suannunna tapeekseen rentustamisesta? Mihin sitä ny pittee puulata.
 - Kuhan vaen pittee...
 - Tuassii saa syvän kylymänä vartoo, lauvvossako tuuvaan vae rauvvossa. Mikä ihimmeen juoksutaoti seon iskennä.
 - Eipään tuota aena jaksa kotona möllöttee. Ehän nuo huonekalut mihinkää karkoo.
 - Vuan kalijoo et kittoo etkä huonoja naesija kahtele.
 - Misteepä tuon tiennöö mikä seon huono naenen?
 - Kaekki akat neon hutsuja.
 - Oukko siekkii...Seppo tohti nakata.
 - Mittee sie sannoet? Minnoon uusta-ahtauvesta yrittännä sinun etteen kaekkeni antaa. Issäes oli semmonen renttu ja poijasta tulj samallaenen... En tiijä mistä Jumala minnua rankassoo...
 - Siinäpä sitä onnii miettimistä.
 - Mitä...? Taksi pihhaan ajjaa. Mittee sie renttana meinovat? Voe kun tekköö pahhoo. Tuassii rinnasta ottoo. Kiittämättömyys om maailiman palakka. Sie et lähe mihinkää renttuilemmaan.  Rupija vaen pettiisi leppäämään. Uamulla ei muistella mittee näetä hölömöyksii, emäntä yritti komentamalla.
 - Rupiahan sie ite makkoomaan, mie pistäyn kylillä...
   Niemen emäntä jäi harmistuneena siunailemaan kun ennen niin taipuisa poika oli alkanut osoittaa itsenäistymisen oireita.
***
 - Terve! Taksinko tilasitkii! Alakoko hirvittee, että jos narahtoo...
 - Näen piäs käömmään. Löysin puolikkaan votkoo, niin nappasin pikkusen pohojia. Otakko sie? Tuolle Huttuselle mei tarijota, kun se ajjoo pirssiä.
 - Kah, suattoohan tuota maestoo onko männynnä pilolle.
 - Suattoohan se olla hapanta, vuan niin pitteeki... Makustelehan...
 - Makijatahan tuo olj. Otampa toesellehhii koevelle. Sie out kumminnii jo eillä.
 - Ota veikkonen. Piästään kohta ottammaan oekein rahan iestä.
(jat.)