Oli Santeri juhannussaunassa käynyt,
löylyt tuikeat kiukaalle lyönyt.
Saunan jälkeen tukevan aterian,
pirtinpöydän ääressä syönyt.
Palanpaineeksi siivu väkevää,
taskumatista suuhunsa nakkaa.
- On kumma jos tänä iltana,
ei jo viimeinki löyvy akkaa.
-
On Santeri potra poikamies,
viisikymmentä kohta täyttää.
Tuosta Santerin akansaannista,
naapurit huolestuvan näyttää.
Santtu itse vain tuumii: - ehtiihän tuon,
vaimonpuolen vierelleen vääntää.
Ja leppoisat poikamiespäivät,
ukkomiehen arjeksi kääntää.
-
Taasen taskumattia kallistaa,
mopon tallista esiin ottaa.
Mopo muutaman kerran yskäisee,
ja sitten moottori hyvin potpottaa.
Santtu satulaan hyppää ja kaasuttaa,
vanhan mopon vauhtiin raisuun.
On taskumatin sisältö, saanut vauhtia,
mieheen vaisuun.
-
Tanssilava edessä häämöttää,
Santeri mopon pusikkoon lykkää.
Sitten kädellä kaljua sipaisee,
jännitys sydämmessä sykkää.
Taskumatista vielä rohkaisua,
aivan hienoisen siivun ottaa,
- Kyllähän tämä tästä suttaantuu!
Santeri itseensä täysin luottaa.
-
Tanssiin, Santeri naisen valitsee,
joka silmiinsä hyvältä näyttää.
Joka suhteessa salaiset unelmat,
naisen olemus reilusti täyttää.
- Tuossapa onkin naesta jo kerrakseen,
tuumii Santeri , vilkuillen naista
-Sitä tuossa on jota voi puristaa,
ja värkätä monenlaista.
-
Keskikesän yön tunnelma tiivistyy,
Santeri naista saatolle pyytää.
Jännitys saa miehen huokaamaan,
sekä pelkokin sielua hyytää.
-Kun ei oo sitä ajokorttia
tuskin lähtee mopon tarakalle.
Tästäkö se este taas muodostui,
miehen olo tuntuu tukalalle.
-
Rohkeasti hän kuitenkin esitti:
- Mitäs jos täältä yhessä mennään?
Nainen viohkosti silmiin katsahtaa, sanoo:
-Älä yhtään jännitä ennään!
Toki täältä yhdessä lähetään,
aamuun on vielä paljon aikaa.
Yhdessä saamme varmaan kokea,
keskikesänyön ihanaa taikaa.