Tuomo istahti ovenpielessä olevaan nojatuoliin ja huokaisi onnesta. Pitkästä aikaa oikea tuoli!
Tuomo ryki , herättääkseen huomiota, ja se tuottaakin tulosta. Kaunis nainen tulee sisähuoneesta aika kevyesti pukeutuneena. Hänellä on vain untuvainen yöpaita päällänsä. Tuomo ihastui häneen oitis, varsinkin naisen kullankeltaisiin kiharoihin , jotka valtoimenaan levittäytyvät naisen hartioille.
Tuomo saikin talossa yösijan, vieläpä naisen petikaverina. Sillä nainen oli heikkona uniformuihin. Komeahan Tuomo oli armeijjan varusteissa, joten emme voi naista tuomita, aivan suoralta kädeltä. Yön aikana Tuomo saikin kokea lemmenhuumaa, joka teki lomasta viimeinkin, lomanarvoisen.Tuomo rakastui naiseen niin, että tunsi että nyt hän oli viimein perillä. Koska hänet varmaan oli jo kotona unohdettu. Vaimolla oli jo va. Hetken tuomo ihaili sateenkaaren kirkkai rmaan uusi sateenkeeriperhete värejä ja vietti hiljisen hetken menneitä muistellen. Tuomo jäi rakastamamansa naisen luo. Ja heidän rakkautensa oli syvää etteivät pohjaa tunteneet. Yhdessä he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti. jos eivät sitä ennen kuolleet.LOPPU: