lauantai, 25. maaliskuu 2017

MIEHENMITTA -88.


  1. - Se on luonnollinen tarve. Vietti joka on lahjaksi saatu. Kyllä se rakasteleminen on ihanaa.
    - Joo vieraan kansa? Minä jos vihjaisenkaan niin on päätä kipeänä ja perseessä muuta vaivaa. Vaan johan silmään nouseekin kiilto kun Kärhämäinen tulee maisemiin. On se niin monet kerrat nähty. Siitä toisesta en rupea tinkaamaan: Melkeinpä suosittelen.
    - Olehan siinä nyt horinoinesi. Pelkkää pulinaa poriset. Minulla ei ole ketään.
    - Niin, kukapa se tunnustaa. Jos sittenkään kun joutuu rysän päältä kiikkiin.
    - Lopeta jo. Minä en jaksas sinun kansa vatuloija tuntikausia. Sen pökkelö. Huomenaamuna mennään mustikkaan. Vien vaikka väkisin.
    - Äläpäs ole niin hallelujaa siinäkään asijassa. Tässäpä on semmoinen poika joka itse katselee omat polkunsa. Siihenpäs ei tarvitse akkaväen vaivautua määräämään.
    - Katsotaanhan kumpi se pitkänkorren vetäisee, Elli sanoi uhkailua äänessään.
    - Ka, kestäähän tuo koettaa. Vaan harvoinpa se tuuli isoa kiveä liikauttelee. Siinäpä puhaltelet. Se voi olla, että meikäläisen pitää olla silloin kokonaan eri suunnalla.
    - Kuhan nyt siinä kometiijaasi pelaat. Koska kumminkin näyttää marjakeitto painuvan Kitulaisenkin kitusiin, niin onhan kumma jos ei ukko lähde salolle.
    - Sepä on kulttuuri tärkeämpää kuin marjat, Jaska yritti.
    - Kyllä se on hallelujaa, että Kitulainenkin noukkii marjoja kuin pyhät pojat.
    Jaska alkoi suorittaa esivalmisteluja aamua varten. Aikaisin pitäisi herätä ja Elliltäkin vielä salaa. Sepä ei olisi helppoa uneliaalle miehelle. Jaska koetti miettiä keinoa mitenkä herätyksen saisi huomaamatta.

torstai, 23. maaliskuu 2017

MIEHENMITTA -87.


  - Oli niin kivaa katsoa sinun äherrystä. Älä nyt turhasta vedä herneitä nokkaan. Muista että ollaan kavereita, Paavo nauroi.
  - Tämä on jo paremminkin pilkan tekoa. Olisit tuon saanut itsekin. Vituttaa meinaa.
  Paavo puhdisti tulpan ja pisti  paikalleen. Jaska vaan murjotti.
  - Rauhoitu toki. Eihän  tässä kuinkaan käynyt. Kokeillaan joko  se tauti parani, vaiko paheni, Paavo sanoi ja polkaisi värkin pyörimään.
  - Ottaako se kierroksia höylimmin, Jaska jo leppyen kysyi.
  - Niin on kuin hihnalta otettu. Kyllä tällä nyt posottelee kotvan. Vaan tosiaan  huomenna sinulla on ne rehukiireet. Tai mitäs kiirettä sinulla muuta kun maksaessa. Olisi vaan hyvät ilmat.
  - Joo, se on helppo rahalla maksaa. Tulikin tili sopivaan aikaan. Olisi ollut tiukantakana maksaa.
***
  Kun rehut olivat saatu käärittyä muoviin ja Jaskalla tuntui työt olevan vähissä niin Elli sanoi:
  - Hoida asiat siihen jamaan että huomenissa mennään mustikoita poimiin. Ilmaiseksi tuolta metsästä saa kun vain hakee.
  - Minä se en taida semmoisiin hommiin alkaa
mitästäs hulluja. Linnunruokaa se on! Lisäksi kun olisi niitä harjoituksiakin.
  - Eipähän niitä taida koko kulttuuri-iltoja tulla. Kärhämäinen ei jouda, eikä  kulttuurisihteeriä ole näkynyt. Taisi sekin homma loppua kuin päättömän kanan lento navetanseinään.
  Sehän minun  kuitenkin pitää käydä kirkolla asioilla. Mene sinä sinne metsään. Sinulla on notkeampi selkä.
  - Sielläpä  on karhuja. Minä en tohdi yksin lähteä.
  - Lemmonko minä voin jos karhu sinut syö?
  - Oisit miehisenä tukena ja näyttää ne marjat painuvan isännänkin naamariin.
  - Hyviähän mustikat on syödä ja ne herättää seksihaluja, että...
  - Taija sinulla herätä vaikka uisit mustikkapöntössä.
  - Joko siitäkin piti alkaa halveeraamaan... On se kyllä kumma.... Höh, onhan sinulla Kärhämäinen ja tuota... Kuullut monenlaista juttua... on se toinenkin!
  - Mikä toinen? Elä ala taasen venkoilla. Oo ketään. Kärhämäinen liikkuu henkisemmällä tasolla. Se ei erotiikasta välitä.
  - Olipa tuo Tont... tonttuna jouluna. Jaska vetäisi takaisin, kun huomasi puhuvansa läpiä päähänsä ja vaikeni miettimään.
  - Totuudessa pysyväkseni niin on se kauheaa nykyvään tuo erotiikkavouhotus. Pitäisi panna panemasta päästyvään. Enää ei ole ihminenkään joka ei oo kuksinut kaikkia naapurin emäntiä, piikasista puhumatta.
jat.

keskiviikko, 22. maaliskuu 2017

MIEHENMITTA. - 86.

  - Kitulassakin ovat rahavirrat velloneet  Ellin ohjastamana  itään jos länteen. Varsinkin  se Tupperi touhu jurppii.
  - Näinhän  se on. Helppoa on ja melkein pitää sanoa, että rikastuapa meinaa väkisin. Ei ehdi kierrättää eteenpäin tarpeeksi nopeaan.
  - Taitaa sillä Peräläisellä rahaa olla. Miten tuo olisi jos  nakkaisit Ellille muutaman satasen silloin tällöin. Lievittäsi natkutusta melko laella.
  - Ei kait se  siitä ilosta paljon ole. Maksanko sinulle vai Ellille?
  - Eihän se Elli osaa rahaa käyttää. Minähän päinvastoin tiedän rahan arvon. Sepä ei minun näpistä niin helposti löysääkään.
  - Pidetään  sovittuna, että näin tehdään... Onko sinulla vastata viis satasesta?
  - Eipä tuo sattunut lompsa  olemaan mukana. Vaan kelpaa  minulle kokonaankin. Eipähän heti sinunkaan tarvitse pahaa mieltä kantaa...
On niin kuin lunastettu oikeus. Onhan  siten? Jaska vuolaasti selitti.
  - Olokoon menneeksi. Turhempaankin olen rahoja pannut. Pikkusen ylläpitokuluja sinulle, Paavo sanoi ja ojensi rahan Jaskalle.
  Jaska pyörähti  kuin kärppä selin tuvan ikkunaan. Sieppasi rahan ja sulloi sen nopeasti puserontaskuun. Kumartui taas mopon moottorin puoleen ja kuiskasi Paavolle:
  - Yhteistä se on kavereilla tavara.
  - Niinhän se on, Paavo nauroi. - Mutta eikö se tulppa jo irtoa. Nysväät sitä koko päivän.
  - Kun ei ole kunnon avainta. Putkitongitko pitää hakea, eiköhän tuo sillä?
  - Ei helvetissä. Särjet koko menopelin. Mitä pienempi avain sen pienemmät vahingot.
  - Tämä on ruostunut kiinni ja oot nuljannut nuo kulmat pyöreiksi jakoavaimella.
  - Kukahan siinä lienee koko aamun nuljannut oikein urakalla? Luulin että sinulla on homma hoidossa. Taisinpa erehtyä.
  - Leka tähän pitää hakea? Ei ole totta että näen lujaan punotaan tulppa.
  - Eikös se ollut Kitulainen joka aluksi veti väärään suuntaan  kahden perseen voimalla.
  - Se silloin inahtanutkaan. En tiedä  minkä tekisi.
  - Katsopa kun vanhempi mies näyttää. Kun on oikeat vehkeet niin ei ole puolta palavaa.
  Paavo otti avainlaukusta tulppa avaimen sekä väänsi tulpan auki.
  - Perkele. Nyt minä taian suuttua. Sinä tahallaan minua kurmootit?
jat.

tiistai, 21. maaliskuu 2017

MIEHENMITTA -85.

  - Älähän nyt Jaska ala rakentamaan paholaisen kirveeseen varrenjatkoa. Olettehan  tuota huiskineet jo toisianne tarpeeksi. Minä ehdotan edelleen Jaskalle sitä siedätyshoitoa. Se kyllä tepsii vaikeuksiin.
  - Minkämoista se Peräläinen on ehdotellut? Etteihän ihan... Elli kihersi.
  - Myöhemmässä vaiheessa. Sitten kun on saatu perheessä  taas roolit kohdalleen, voidaan asioita  palkita luonnonmenetelmillä. Ellille siitä ei parane vielä selvittää. Vaan aikahan sen näyttää tuleeko asiasta tolkkua... Tuota, tuota... Se  moponremontti jäi meillä kesken. Eiköhän lähetä katsomaan jos se alkaa saamaan kipinää. Ellille suurkiitokset kahvista. Minä taidan olla  melkein  joka päivänen kahvivieras. Ihan hävettää.
  - Eihän nyt sentään joka päivänen. Useammin pitäisi käydä. Yksin täällä  kotona kun Jaska raataa tuolla töissä.
  Paavo vilkaisi Jaskaa, mutta huomasi tämän olevan aivan kuin ei olisi kuullutkaan.
  - No, katsotaan kun satun kulkemaan ohitse. Mukava se on Ellin sankaa puristaa, Paavo sanoi.
  - Niin ja Ellin runkoa. Vaan aivan sama. Ei ole paljon vetoja. Ulkoistaminenhan on päivänsana.
  - Joo! Mitäpäs  sitä itse urakoi kun on varalta miehiä. Eikös tuossa  riittäne sinullekin. Eipä se paljon siinä hommassa kulu.
  - Pikkusen  se jurppii. Vaan ei tuosta kehtaa tämän kummempia  käräjiä nostaa. Vaan sovitaanko, että  mennään joku  päivä Tonttisen Reetan  porinoille? Ostetaan pitkä pullo Reetalta lystäillään kahden perseen voimalla. Ja jos se Reeta on kiimassa  niin voidaan naapureina hyvässä sovussa vuorotella. Sopiiko?
  - Vaan jospa sinulla se maha?
  - Riski on otettava. Tulee siitä Reetan aineesta niin kepeä humala. Se jurppii kun rikkoo vatsan. Onko se sinulle semmoista tehnyt?
  - Ehei! Minulla on sisusputket rosteria. Ne kestää vaikka rikkihappoa imaisisi. Eipä  ole tähän päivään kaulapaskaa työntänyt, ainakaan viinan takia.
  - Lähetäänkö?
  - Mikäs ettei. Pitää kait muutama välipäivä pitää. Jos niitä  noita heinikoita panisi pakettiin. Sekin  homma on mennyt helpoksi. Sanoo urakkamiehelle, että tuostapa se alkaa ja tuohon loppuu.
  - Se on tosi. Eihän  siinä kauaa meilläkään nokka tohise kun  pojat rynnistävät. Taisivat puhua, että huomissa  päivänä tulisivat Kitulaan. Kyllä pojat homman hoitaa. Kunhan isännällä löytyy pikkusen sitä rahaa.
  - Sehän ei tuota  tuskaa. Rahamyllyt pyörii kahdessa  vuorossa ja  pankit niitä jakelevat pahemmin kyselemättä milloin maksat takasi...
(jat)

maanantai, 20. maaliskuu 2017

MIEHENMITTA -84.

  - Vieraiden aikana  se on eri asia... Pitää näyttää olevan vihkikaavanmukainen aviomies.
  - Sehän tuo  selittää koko jutun. Vaan onpa tämä tulppa imaissut kiinni tosilujaan. Vaikka kahdenperseen voimalla vääntää. Ei liikahda. Nämä hitusvinkulat semmoisia värkkejä.
  - Eipä ole Jaskalla vielä pääkopassa kaikki palikat paikallaan. Sinähän väännät vikasuuntaan. Ei kai se mahdottomia painu. Kokeilehan toisinkäsin.
  - No, voihan helvetti! Miten minä tuolleen? Eipä ole ennen tuommoista erehdystä sattunut, vaikka olen näiden kanssa tuohannut toesenkin kerran. Polvillaan rukoillut, että lähde vielä tämän kerran.
  - Alkakaapas joutua  sieltä kahville. Pannu painaa kohta sen piloille.
  - Tosiaan käyvään hörppimässä kahvit. Miten vitussa minä väännin vikasuuntaan? Jaska jahkaili.
  - Eipä tuossa  vahinkoa tullut. Kahvin jälkeen se sitten onnistuukin ylitoivoen.
 ***
  - Oliko siellä  kulttuuriopissa se Piritta-Anneliina? Elli kyseli kun ukot alkoivat hörppiä jo kaadettua kahvia.
 - Jaa, sitä  melkein pitää miettiä... Olihan siinä niitä pyllynpyörittäjiä  montakin, vaan eipäs  siinä halut hyrränneet kun piti painaa roolisanoja mieleen. Elli ei arvaakaan kuinka taiteeseen pitää  keskittyvä ennen kuin siitä tolkkua saa.
  - Siinä paraskin keskittyjä. Saakeli kun se päivät pitkät makailee pitkin penkkiä.
  - Elli, minä sanon tämän ihan ystävänä. Älä liikaa rienaa  taiteilijan herkkää sielua. Se voi jättää kipeät arvet, Paavo sävelsi välillä ja otti toisen palan pullaa.
  - Kyllä minä näin sen pelin viime kesänäkin Mihin se olisi siitä kummemmaksi tullut. Minä tuon ukon kyllä tunnen... Missä silmä välttää niin heti on  vieraan kimpussa. Vihitty vaimo saa näppejään imeä.
  - Voi jumaliste. Minäpä en jaksa tuommoista höpinää kuulla, Jaska  sanoi ja hyppäsi äkkiä seisaalleen. Päässä vihlaisi  kuitenkin niin, että putosi takaisin istualleen.
  - Niin ettäkö mitä? Ellikin terhakoitui.
  - Rakkaat ystävät, malttakaa toki mielenne. Riita vain pahentaa tilannetta. Ellille sanon että koittasi hillitä hurjaa luontoaan. Katso Jaskan herkkä taiteilijasielu voi saada pahan vamman.
 - Niinpähän  tuo lienee. Aina vaan ei muista kuka on vastapelurina. Minähän tahon anteeksi Jaskalta. Koeta ymmärtää minuakin. Luonto kun tahtoo leimahtaa. Ei sille mitään mahda. Vaan onpahan tässä menty vaikka Jaskalla on herkkä taiteilijanmieli...
  - Kovin on ollut koleaa kyytiä jo vuosikymmenen. Saatana ei ainoaakaan lämpimämpää päivää. Vieraille miehille se kieli kyllä laulaa kun satakielellä. Minulle vaan selkänsä kääntää ja vittuilee.
(jat)