sunnuntai, 19. helmikuu 2017

MIEHENMITTA --55.


  - Voi veikkonen. Eikö se Jaska muka muista, kun samoja tyttäriä vokoteltiin? Elli kertoi,  että Jaska on melko kalpeapoika suorotouhuissa, Jallu selitti ihan kuin aivan luonnollista asiaa.
  - Vai niin! Niinkö se olikin? Koskemattomana se itseään kauppasi. Onkohan tässä tullunna petetyksi ja onkohan se Gaprielikaan minun alta...? Etteikö se Jallu sittenkin muistelle väärin?
  - Kyllä Jallulla semmoiset asiat mielessään pysyy. Se oli terhakka poika, ennen kuin sillä tuo rauhasvika  alkoi vaivaamaan, Reeta alkoi takuumieheksi.
  - Eipä sitä silloin oltu aviossa. Mitä silloin oli, niin oli. Nyt on valat vannottu ja suitset isketty kantoon. Ja Gaprieli on takuu varmasti sinun. Näkeehän tuon kuka hyvänsä... Sama kulttuurin nälkä molemmilla. Papin aamenen jälkeen en ole vieraissa käynyt. Että eipä sen Jaskankaan parane ottaa vapauksia, Elli sanoi.
  - Turhaa  tässä käräjiä käydään. Mitään kun ei ole tapahtunut. Paitsi että tuo Reeta taisi teloa polvensa kun hyppäsi akkunasta, Jaska yritti selvitä  kiusallisesta kuulustelusta.
  - Vaan sanopa miksi tuolla muutamalla ei ole rihman kiertämää. Aivan oksettaa kun tuossa rellottaa polvet auki... miesten nähden.
  - Onpas se Jaska ennenkin pillun nähnyt tuo meidän ukkohan on tottunut että oleilen enimmäkseen ilman paitoja. Kesäaikana se on mukavaa tuulettaa. Kerkiää talvella hautua villahousuissa, Reeta sanoi.
  - Olkaapa sitten niin kuin elukat.. se vie! Jumalankuva on kylläkin  melko kaukana tuosta Reetasta. Jaska lähdetään levähtämään jo vuoteeseen. Kerkiää  vielä nukkua ennen navettahommia.
  - Kyllä kai tästä joutaa. Vie Jallu sinäkin siippasi sänkyyn.
  - Kyllä se tässä tuntuu, että kulttuuria on tullut aivan liialle asti... Eiköhän se Reeta sinunkin pidä pistää se illanratto piiloon ja lähetään hyssyttelemään  Tonttisen tönöä kohti, Jallu komensi.
  - Mitä? Ei missään  rakkaudessa. Talosta ei lähetä kuin torpasta. Urvahtetaan parituntija niin se on sitten rieska maullaan. Elli taisi eilen puristaa rieskaa, Jaska  heräsi isännän rooliin.
  - Jaska on aivan oikeassa... Ystäviä ei ole liikaa koskaan. Minä en turhista kaunaa kanna ja kun tarkemmin ajattelee, niin voisihan sekin parinvaihto tehdä terää. Sehän on nykyään niin muodissa, Elli heitti leikillään. - Vaan nytpähän tuon näkee onko Jaska kuinka tiitteränä, kun on tuossa Reetan hukkaviivaa kaiken iltaa katsonut ja vaikka lienee maistanutkin.
  - Ei, ei missään tapauksessa... Ellissä on muoria aivan  tarpeeksi meikäläiselle, Jaska pani vankasti vastaan ryhmäseksille.

perjantai, 17. helmikuu 2017

MIEHENMITTA--54.

  - Selvästi valehtelet. Tiedän jo vanhastaan kuinka sinä olet miehenkipeä koko ajan. Takuu varmasti se Jaskan kalu Jallun vastaavan hakkaa. On paljon antoisampi teholtaan.
  - Saakelistako sinä Jallut tiedät?
  - Tiedänpähän  vaan! Ja senkin tiedän, että sinulla on aina miehet mielessä ja naiminen.
  - Toki minä miehistä tykkään. Vaan pitääkin olla mies eikä mikään  vellihäntä. On minulla ollut oikeitakin miehiä. Tältä kylältäkin. Ja toimii, Reeta kehaisi.
  - Kukahan sinuunkin aikaansa tuhlaisi. Olet kuin menninkäinen.
  - Onpa tuota kelvannut suurillekin isännille. Perälän Paavo on semmoinen mies, että eipä nainen voi enempää vaatia. On kookasta ja tehokasta ja kestävyyttä. Aijai, kun se antaa kyytiä
  - Valehtelet lunttu! Perälän Paavo...? Enpä usko... Paavo on herrasmies, Elli koetti puolustaa idoliaan.
  - Pakko katella vierasta tarjontaa, kun tuo Jallu ei enää terhakoidu. Sillä on niitä rauhasvaivoja... Lääkäriin sitä ei saa millään.
  - Joo, voihan ollakin. Vaan meidän Jaskalla pelittää, joskus liikaakin. Kakaise nyt hyvän sään aikana - pelehdittäkö? Tuo Jaska ei kuitenkaa tohdi tunnustaa.
  - No jo on kumma muorinraato kun ei usko... Sen sanon, että tahonhan minä Jaskaa hommiin, että pikkusen lämpiäisi, vaan eihän siitä ole kuin harmia. Jallukin on kovempi mies.
  - Haista sinä Reeta paskaperse! Minä tiedän mihin minun ukko pystyy! Anna olla laitimmainen kerta kun... Toisaalta enpä ihmettele jos ei terhakoidu tuommoisen metsäläisen edessä.. Vittukin on kuin seitsemän leivänuuni... Elli kirkui.
  - Nyt turvat tukkoon... Kumpaisellakin! Johan tämä nyt on mallillaan, kun käydään käräjiä vaikka ei ole mitään sattunutkaan. Ja sinäkin Reeta..! Panes se riemuläpesi edes piiloon... Kamalaa katsoa, Jaska sanoi kun riensi akkojen sanasotaa rauhoittamaan.
  - Mi-mistä täällä on kysymys? Jallukin tuli paikalle.
  - Ja mistä...? Sopii sitä kysyä kun tuo akkasi vikittelee toisen aviomiestä. Kiinni ommella pitäisi tuommoiselta koko jalkoväli. Ohan tämä Jumaliste, kun kotia jo tulee vikittelemään... Ellillä meinasi yhäkin myrkkypata kiehua.
  - Eihän nyt Reeta! Sehän on niin uskollista sorttia. Ei lankea Reeta Jaskanlaiselle. Siinä pitää miehessä olla sähinää... Minulla sitä löytyi, silloin  hilpeimmässä nuoruudessa. Muistatko sinä Elli...?
  - Mitä! Oletko sinä rassautunut Ellin kanssa joskus? Jaska  ärähti. Ellin  pyörähtäessä selin muihin.
(jat)

torstai, 16. helmikuu 2017

MIEHENMITTA -53-

  - Älä... Kyllä se kestää, kun ei ole tässä oikein iskussa, Jaska keskeytti Ellin puuhat.
  - Vain perhana... Iskuahan löytyy, kun tämä tyttö pistää löytymään... Minullahan on kyllä entiset vinkeet. Siinä minun mörrikkäni saapi vielä puhaltaa tosissaan... Herra ihme? Mitä? Kenenkäs nuo ovat...? Elli kiljaisi, kun näki Reetan varusteet patjan alla. - Missä se Reeta on? Ilmankos se oli ovi reikelissä. Sinäkö olit kutemassa sen lumpun kansa? Missä se on? Elli kiskaisi saunan oven auki ja kurkisteli lauteiden alustat ja kaikki loukotkin.
  - Täällä ole ketään muita ollutkaan. Turhaa siinä hihkut...Mihinpä lie Reeta luikahtanut. Tyhjä tämä oli kun tänne tulin. Lieneekö mennyt Jallun luokse. Vaikka olisi alkanut mieli tekemään? Mistä nämä kaikki muorit tiennee?
  - Ettäkö turhaa...? Se on kuin seinään kirjoitettu, että  Reeta on yrittänyt sinut viekoitella ja siihenhän ei paljoa tarvita. Joo, tuosta akkunasta se on puhaltanut pihalle. Odotahan ryökäle... Eikö sinulle ole ollut tavaraa  tarjolla, kun tuommoisen lumpun jalkoväliin mieli tekee. Hyi helvetti...! Vaan sepä lunttu kaivellaan esiin, Elli hihkaisi ja ryntäsi ulos.
***
  Reeta kyhjötti viluissaan  saunannurkalla. Vaikkapa ikkuna ei ollutkaan kovin korkealla, niin hän oli tullut vauhdilla ikkunasta. Jaskan tönäisemänä pudotus ikkunanalus kivikkoon oli rajua ja Reeta oli satuttanut polvensa.
  Nyt hän, Ellin rynnätessä paikalle, istuksi kannon nenässä hieroskellen polveaan.
  - Joo, täällähän se Saaroninlilja onkin... Olikos hyvä pano...? Jumaliste, kun vähääkään silmä välttää, niin heti on toisen ukkoa jahtaamassa. Eikä ole ikäkään viisautta antanut. Eikös tuossa omassa Jallussasi ole tarpeeksi, että piti turmella herkkä taiteilija, synninpolulle. Ja polkea taiteilijan  ylevät tunnot surkeaan hekumaan.
  - Pyh! Tuo ukkosiko...? Salli minun nauraa, siitäpä ei ole naiselle iloa. Jorma on pieni, kuin pikkurilli, sekin veltto kuin kypsä nakki. Ei tosiaan  siitä ketaleesta ole naiselle mitään iloa. Vaan tosiaan, mitään  ei ole tapahtunut.
  - Älä valehtele.! Miksi sinulla ei ole rihman kiertämää päälläsi? Kyllähän minä tiedän, että teillä hommat jäivät kesken. Ukkokin oli niin syyllisen näköinen.
  - Se on saletti, että ei mitään tapahtunut. Leikilläni Jaskan houkuttelin tupakille. Vaan ei ehditty edes sätkää  sytyttämään, kun sinä tänne hyökkäät kuin naarasleijona...
(jat)

keskiviikko, 15. helmikuu 2017

MIEHENMITTA -52-

  Samassa kuuluivat askelet jo aivan oven takana ja pian erottui hengityskin, josta Jaska ei erehtynyt koskaan - Elli...!
  - Olisiko tuo? Mitäs helvettiä se kyttäilee keskellä yötä, Reeta hyppäsi seisaalleen.
  - Ja nyt alahan Reeta joutua, sähähti Jaska ääntään  madaltaen ja työnsi saunakamarin perällä olevasta kapeasta ikkunasta, saranoilla olevan puoliskon apposen auki.
  Sanaa sanomatta Reeta kiipesi ikkunalaudalle. Jaskan oli myönnettävä, ettei olisi uskonut Reetaa  niin ketteräksi. Jaskaa nieletti, kun näki Reetan takapään, siinä silmiensä tasalla. Naisentuoksu tuntuikin  iskeytyvän nyt suoraan sinne, missä äsken oli ollut virtausvaikeuksia.
  Varmistaakseen ulospoistumisen onnistumisen Jaska työnsi Reetaa ulos molemmista pakaroista. Eikä malttanut olla sormella hipaisemasta Reetalta riemurieskaa. Reeta läimäytti Jaskan kynsille vapaana olevalla kädellään, jo ennen kuin hyppäsi.
  Samalla sekunnilla, kun Reeta ponnahti alas ikkunasta, Elli koetteli  ovenripaa. Salamana Jaska veti  housut jalkoihin ja tempaisi paidan yllensä.
  Jaska antoi Ellin kokeilla  vielä toisenkin yrityksen. Kun Elli totesi oven olevan lukossa, puhkesi hän puhumaan:
  - Kuka se siellä lukkojen takana lienee?
  Suljettuaan ikkunan Jaska kiirehti avaamaan Ellille ovea. Mennessään pienen huoneen poikki hän huomasi Reetan vaaleanpunaiset, pitkälahkeiset alushousut hetekan reunalla ja niiden vieressä oli ylösalaisin riisuutuessa punoutunut kesänuttu. Salamannopealla kädenhuitasulla Jaska kietaisi asusteet mytyksi, sekä sujautti ne patjan alle piiloon.
  Elli seisoi oven takana posket punaisina.
  - Mitä se täällä yksikseen? kysäisi Elli ja haki katseellaan mahdollisia  muita huoneessa olevia.
  - Sinäkö täällä oletkin... Missäs  se Reeta on, aikoi tänne tulla nukkumaan...
  - Tiedä Reetoista enkä Riitoista... Jallun huomasin tuon maton alta tuolla ulkona, Jaska selitti. - Oli pakko jo tulla lämmittelemään. Tuolla maastossa alkoi pikkuisen vilu kangistamaan.
  - Voi minun  pikkuista poikaa, kun on alkanut paleltaa. Jospa tämä muori tulisi vähäsen sinua lämmittämään...? Tuolla sisällä meinasi tulla ikävä yksikseen maata.
  Elli astui ovesta sisälle ja syleili lämpimästi Jaskaa:
  - Oi että minä olen ylpeä sinusta, oma taiteilijani. Näytit aivan uuden puolen itsestäsi...Enpä olisi kyllä ikipäivänä uskonut sellaiseen. Opettaja Kärhämäinen on pilipalipoi- ka, minun oman taiteilijani rinnalla... Minun pitää kyllä palkita sinut runsain mitoin, sanoi Elli ja moiskautti suukon keskelle Jaskan suuta.- Odotahan kun äiti tekee meille yhteisen pesän... Minäpä siirrän patjan lattialle, niin kuin entisvanhaan... Tuo vanha sängynromu voi vaikka ...
(jat)

tiistai, 14. helmikuu 2017

MIEHENMITTA-51-

  - No, enpä minä kehtaa, Jaska sanoi, vaikka mieli veti kovasti alastoman  naisen puoleen. Mutta, kun sillä niitä satiaisia... Tosin onhan sitä Raittia... Hyvin se  Paavokin selvisi. Piru, harvoin sitä vierasta on, kuin tarjottimella. Mietti Jaska ja suuntasi askeleet Reetan perään.
  - Mitä se siinä atuilee, eipä tässä kylmissään jaksa kauaa vuottaa. Ja voisi olla, että Jallukin herää niiden eturauhasvaivojen takia. Silloin ne on lystit sivu. Sattuisi vaikka tulemaan katselemaan.
  - Eipä tuo räähkänä pääse kun punallan oven reikeliin. Saadaankin veivailla rauhassa useammat erät, Jaska uhosi.
  - Hihii, se ensimmäinenkin on vielä taiteilijalla pitkässä kuusessa, Reeta härnäsi.
  Sehän loi Jaskalle  suorituspaineita ja tapahtui se mitä Jaska oli pelännyt...Puhti oli täysin poissa.
  Henki kyllä  halusi, mutta liha pani kamposiin. Jaska yritti luoda  muistikuvan alastomasta Piritta-Anneliinasta, mutta visiossakin näkyi vain pelkkää lumisadetta, vaikka Reetan riemurieska oli siinä ulottuvilla.
  - Ei saakeli nyt kuule onnistu. Se sima oli niin vahvaa, että teki miehen heikoksi, Jaska yritti selittää.
  - Voi sen ryökäleen  paskiainen. Arvasinhan minä, että sanoissa on suurta miestä eikä tosipaikassa ole mihinkään. Perälän  Paavo sentään teki miehen työn.
  - Tiijän! Oli saanut sinulta semmoisen lahjan, että mies oli kuin maansa myynyt. Oletko sinä vieläkään niitä satiaisia karkotellut?
  - Haista Jaska paska, sinulla niitä satiaisia on. Minulla ole ollut koskaan!
  - Jos vaikka tehtäisiin tutkimus? Jaska sähähti.
  - Sinäkin ja sinun tutkimuksesi, tuliko oikein mikroskoopit mukaasi! Siinäpä tihtailet, että kuolaa  suupielistäsi valuu, vaan kun ei ota eteen, niin ei ota. Ihanpa on kuin velliä pussissa tuo, minkä pitäisi tanassa sojottaa, lateli Reeta sääliä tuntematta.
  - On se ennen pelittänyt, vaan sepä saattoi sima pistää hormonit uneksimaan.
  - Voi kehvelin vietävä. Niinhän sinulla tuo pirri on niin pienikin, että eipäs tuolla saa rehevää naisimmeistä kuin pahalle mielelle.
  - Jospa piät suuvärkkisi soukemmalla. Itsesuojeluvaistoni pelaa. En minä  ala kutinassa kulkemaan niin kuin Paavo. Hävitä pikapuoliin ne  satiaiset, niin saatkin semmoista kylmääkyytiä ettei Jallu ole saanut aikaiseksi nuorempanakaan.
  - Voi vietävä kun luulojaan alkoi puhumaan. Kyllä Jallu oli semmoinen härkä nuorena, että siinä lenteli kuut ja tähdet ja välillä aivan satelliititkin silmissä. Vain kun tuo sairaus iski niin minkä sille immeinen voi, jos luonto pistää jarruja killuttimiin. Vain sullahan tuo kikuli näyttää aivan häpeävän olemistaan. Eihän tuommoisella pysty edes kunnolla kuselle. Sentti ryppyistä nahkaa..
(jat)