niin elä se mittää! Taas on viikko rullaotunu loppusuoralle ja luiksi kaluttu viikko voijaan arkistoija käötettyjen viikkojen makasiiniin. Tuskin lienee tarvetta penkuva sitä esille. Mittää järisyttävää kun eijoo tapahtunu. Pelekkää arkipäevän ruttiinia.

Eihän sitä tosin tiijä mitä vielä sattuu. Illankähämässa mennä viuhottaa se asteroiti, vaen mikä se oli tuosta kuun ja Telluksen välistä. Kuulemma lähempänä mitä Sputnikit mennee avaruuvessa. Tiijä sitte onko tietemiehet kuinka tarkasti laskeneet lentoratan. Sattunu muutaman piirun virhe niin se möhkäle saattaa liipata hyvinki läheltä. Pakkoon ei pääse eikä siinä möhkäleessäkää taija olla ohojaemija.

Ei siinä muuta ku pittää tumput suorana ootella mitä tapahtuu, vae tapahtuuko mittään. Voe kae se jonkillaenen vinkka kumminki käyvvä kun mollukka pyyhkäsee ohitte.

Vaen täötyy kae sillä olla melekonen vaohti takana kun meijän pallon ohittaa yhellä viuhahuksella, vaekka meleko votakkaa tässä me itekki mennään avaruuven tiettömällä ratalla. Pijetään ny peukkuva että ohitus onnistuu iliman suurempija vaorijoeta, se voesi olla meleko jyssäös jos se möhkäle suoraan pallon kylykeen osusi. Jäähään jännäämään.

Ilimojaki on pijelly. Meleko halavasta mennee -1.7 on pakkasta. Lunta on hilijalleen sajellu lähes jatkuvasti. Se alakaa näkyvä takapihan kinoksesta. Vaekka viime talaven huipuista ollaan vielä palijo jälessä, niin ehtii sitä vielä rätkästä tuskaksi asti. Vaen kyllä kae se Jussiin mennessä taas maa viherijöe ja pikkulinnut laolaa.-O-