muistellessa tullee mieleen joulunaluspäivät. Sitä elettiin jännittävijä aikoja. Siihen aikaan ei ollu mittää vempaemija ei töllöö ei tietsikkaa ei ees puhelinta.Patteriratio oli seinällähyllyllä, mutta sitäkin kuunneltiin hyvin säästelijäästi.
***
Sunnuntain jumalanpalvelus on jäänyt herkkinä tunnelmina mieleen.Vaikka me ei mitään uskonnollista porukkaa oltukaan niin siihen aikaan vaalittiin vielä vanhanaikaista  elämänperinettä. Eihän niin kaukana olleet pakkokirkko ja muu luottamus Korkeimpaan.Usko Jumalaan oli vahva.
***
Muistanpa muutaman jouluaaton kun sain joululahjaksi Pönttö-mallisen kultalammas karvahatun. Olin jo jotain 15v. Toki olin ylpeä ja mielissäni hatusta. Totta kai sitä piti Tapanina, jouluna ei kyläilty- piti lähteä näyttämään naapuriin kavereille. Vaikka hattu oli tietysti tekoturkista ja halpis, niin olihan se komea. Kiiltävän tummanruskea.
***
No  niin. Oli pakkasaamu kun uusi hattu päässä suksin naapuriin. Hattuhan tietysti sai naapurissa huomiota. Sitten tarjottiin joulukahvit ja hattu jäi penkille. Siihen kahvitukseen keskityttiin eikä huomattu mitä taustalla tapahtui. Talossa oli iso leivinuuni lämminnyt ja suuluukku oli tulikuuma. Sitä luukkua vasten talon pikkupoika viskasi minun uuden hatun.
***
Sanomatta on selvää että karva suli luukkuun sattuessa. Ei kuitenkaan syttynyt palamaan. Sepä olikin sitten kova juttu: Minun Hattu!  Hattu josta olin ollut niin ylpeä ja mielissäni. Suuri palanut läiskä erottui rumasti, vaikka sitä harjattiin ja puunattiin.
***
Naapurin isäntä lupasi kumminkin hommata uuden vastaavan ja palanut hattu vaihtui aikanaan toiseen pönttöhattuun. Kaveri joutui pitämään sitten sitä palanutta hattua koulussakin. Minun saama uusi hattu ei ollut läheskään niin komea kuin se pilalle mennyt. Oli niin ruman ruskea. Palanut hattu oli niin suuri asia, että pilalle meni koko joulu.
***
Pakkanen on alkanu nostaa päätään. Nyt on tarkka -2.1- Kuu mollottaa kirkkaasti, supeprkuu. Tukevasti voe hyvillä mielin pittää pirttipäivää. Mullahan ne onki pakon sanelema juttu, Issiaski iski taas eilen niin liikut on hyvin vaikeat. Mutta mitäpä näistä, iloitaan joka päivästä, kohta mennään valoa kohti! -