Ääneti tässä apuva huuvan
jospa kuulisi ystävä muuvan
joka tarjuaa lohtun sannaa
sellainen oisi sielulle mannaa.

Oli mullakin ystävä kallis
oli asiat hyvässä mallis
Mutta valheita puhui suunsa
sai se korjata muuvalle luunsa.

Nytpä orpona yksin aivan
olen vankina tuskan ja vaivan
Ruoska armoton sattuu selkään
joka aamua kauhulla pelkään.

Jospa pilleri avun jo toisi
satumaahan vaeltaa voisi
Sinne unhoituksien maahan
minne riemulla mennä saahan.