OSA. 71.
 - Koetahan jo raohottuva. Piäset nukkuun. Huommenna näöttee palijohhii paremmalta. Laskeottaan alas ja männään tuonne valtijon kulukuneuvvoon piäset aevan ilimaselle matkalle.
***
Kilikki heräsi nokosilta. Vilu meinasi puistella ja ruppi tuntui aivan kankealta. Hän nousi istumaan ja näki Mörön nenän pilkottavan heinistä. Hän tarttui ulokkeeseen ja väänsi. Mörön kuorsaus katkesi ja käsi sipaisi nenää.
 - Vittu kun ei sua ennee nukkuakkaan. Mikä ny maksoo?
 - Lähetään helevetissä, tuolla Turakaesen pihalla on meijän aoto. Koukataan tuolta kierros, niin ei jouvuta tuljlinjalle.
 Kilikki vilkaisi kelloa, oli jo melkoisen hämärä.
 - Pirulauta, kohtapuoliisa nelijä. Ei tuu helevettii, kun pittee ruatoo huonolla palakalla ylipitkee vuorroo. Näläkäki on nii helevetisti. Vuan lähettään ennen kun tulloo pimijä. Vitut me lähetä kierteen ennää mistää. Ei sillä paokuttelijalla ou silimä niin kirkas että näkis näen hämärässä tihata.
  Poliisit lähtivät ylittämään peltoa. Turakaisen ikkunassa näytti Matti ja Martta seuraavan tilannetta. Kilikki nosti kättä ja Matti vastasi. Pihalla Mörö meni Wolkkarin ratin taakse ja pyöräytti dieselin pyörimään.
 - Mitteepä sitä nyt? Antasikko tuo isäntä kahavit jos mänis norkoelleen? Mörö sanoi.
 - Tosijaanni! Turakaesen Matti on vanahastaan tuttu. Mukavapuhheinen ukko. Jätettään aoto lämpijjään.
 - Vuan sehän on kiellettyä. Tulloo polliisi ja sakottaa.
 - Siinäpä. Valtijon piikkiihän se sehhii ilo männee.
 ***
 - Päevee talloon! Kilikki sanoi. - Lähettiin kerijeemään kahavia. Ollunna rankka päevä, ei ou evväetä mukana.
 - Vaen sitä kyllä järijestyy. Martta, pistähän pojille sitä sumppivettä tulleen. Suatana kun suaneet koko päevän ruataa syksysissä olosuhteissa. Mikäpä se lienee tilanne? Ampuva jyskänneet ku talavisovassa. Siellä se minnäen veli venäläestä toppuuttelin, ettei se aevan marssimalla sua muata vallatuksi.
  Me ollaan oltunna tuolla muastotehtävissä. Tehtynnä erillaessii harhaotuksii ja hiottu rynnäkkyä tulipesäkkeeseen. Nyt onnii asemasotavaehe niin uateltiin, että sopiva aeka hörpätä kahavit.
(jat.)