Nythän muistelen vähäsen

elämistä vanahain aekaen,

tuolta viiskytä luvulta,

vuosilta niin ahtahilta.

-

Oli maaseutu varaton,

velekaesija olijoeta,

muuvan kanttura metästä

koetti antaa maetopuolta.

-

Akka yksinään yritti

hoetaa talavet eläemiä,

melekeen ruuatta kituvat,

paska pelekkä tuotoksena.

-

Äijä tienestiin yritti,

markan, kaksi tienaamahan,

huonot taksat vaen tekivät,

tilipussin surkijaksi.

-

Pirttivilijelys kukosti,

akka puski lapsosia,

navetta-ajan välissä

uuven lapsen pyörähytti.

-

Ei sen kummemmin potenu

lapsivuoteen vaekeutta,

Kohta taas oli tulossa,

lapsi uusi kätkyvessä.

-

Talavipuolella paleli,

kuura jääti pihtipielet.

Viima jäätävä puhalti,

rakosista harvan seinän.

-

Eipä kuitenkaa volistu,

elämistä surkuteltu,

eikä turhista otettu

huolta, painaan hartioita.-

-

Päivä kerralla jotenki

entisaekaan toimittihin.