SILLEENIN SANTRA

Oon vahahaksipiijaksi ehtiny jo,

tullu tehyksi on semmonen huomijo.

Että vaen yhtä asijaa ne miehet kyttää,

minun säästörahat niitä hytkähyttää.

-

Sen myönnän, rahhaa oon käöttäny tarkoen,

patjan alle ne keränny sattoinmarkoin.

Myöski piirongin laatikot pullottaa,

tätä tasavallan varmaa valuttaa.

-

En oo luottanu ollenkaa pankkitilliin,

en vaekka, säästöni nousee, monneen milliin.

Sieltä köyhille rahani ne vaen jakelee,

eihän sellaenen minulle oekeotta tee.

-

Minä mielellään miehenki ottaesin,

sille rakkauvvenviinijä juottaesin.

Mutta kaikki ne samanlaesija on

rahanhimo niillä on ihan pohojaton.

-

Vielä muutaman milijoonan säästelen,

hyvin tarkon kun tässä nyt elelen.

Sitte kun minut kuolema korijaa poes,

kymppimilijooana kasassa olla voes.