OTSO MENEE UNILLE

Haisteli Otso jo syksyn tuulta,

veteli vainua, nyrpisti huulta,

-kohta on aika jo unille mennä,

enää ei mettiäisetkään lennä.

-

Maistellut herkkua on monenlaista,

kauranjyviä, marjaakin ihanaista,

nyt on vatsa täynnä ja kutsuu peti,

kotiluolaan on Otson päästävä heti.

-

Luolan suulla vielä karjahtaa hiukan,

kerran luo maisemaan katseen tiukan,

sitten kömpii luolaansa juuren alle,

olo tuntuu nyt aivan mahtavalle.

-

Kohta metsienvaltias kolossaan nukkuu,

kaikki murheet, huolet uneen hukkuu,

Otso uneksii siitä kun kesä taas saa,

ja luonto herää ja kukkivi maa.