OTSO MENEE UNILLE
Haisteli Otso jo syksyn tuulta,
veteli vainua, nyrpisti huulta,
-kohta on aika jo unille mennä,
enää ei mettiäisetkään lennä.
-
Maistellut herkkua on monenlaista,
kauranjyviä, marjaakin ihanaista,
nyt on vatsa täynnä ja kutsuu peti,
kotiluolaan on Otson päästävä heti.
-
Luolan suulla vielä karjahtaa hiukan,
kerran luo maisemaan katseen tiukan,
sitten kömpii luolaansa juuren alle,
olo tuntuu nyt aivan mahtavalle.
-
Kohta metsienvaltias kolossaan nukkuu,
kaikki murheet, huolet uneen hukkuu,
Otso uneksii siitä kun kesä taas saa,
ja luonto herää ja kukkivi maa.
Kommentit