SYKSYN PUITA
Syksyinen puu kellastuu
tuuli nyt tyhjää ajaa
kotipaikka unhoittuu
ei tuulelle ole majaa
se koditonna harhailee
ja sinne tänne törmäilee.
-
Syksyinen tuuli mukanaan
vie kellastuneen ruskan
vaan jättänyt on kuitenkin
rintaani kaipuun - tuskan
Ei sammu polte milloinkaan
saan sitä kantaa ainiaan.
Kommentit