SYKSYN PUITA

Syksyinen puu kellastuu

tuuli nyt tyhjää ajaa

kotipaikka unhoittuu

ei tuulelle ole majaa

se koditonna harhailee

ja sinne tänne törmäilee.

-

Syksyinen tuuli mukanaan

vie kellastuneen ruskan

vaan jättänyt on kuitenkin

rintaani kaipuun - tuskan

Ei sammu polte milloinkaan

saan sitä kantaa ainiaan.