TUULI ON VINKUNU

Tuuli on vinkunu läpi mun päästä

eikä oo koskaa sulanu jäästä

niin ku ropotti etenny aenovastaan

toki joskus oon kuullu laoluva rastaan.

-

Olen tuulella käöpä minä ollu aena

sehän tiijetään tuuli ei palijo paena,

siksi keposesti aena kulukenu oon

tänne mökkini takaseen kuusikkoon.

-

Täällä kuulen vaen kuusien huminoeta

ja tuuletan kalloni lokeroeta

Sitte jaksaa taas taevaltaa etteenpäen

vaekka muijen kelekasta putosin näen.

-

Mutta en minä sure tuota laesin

hyvän osanhan itselläin pitää taisin

Enpä kiireellä hötkyile muijen perrään

pienet onnenhetket itellein kerrään