KARJALAN KUNNAILLA

Nämä Karjalan jylhät metsät ja vaarat

täällä oikeastaan ovat liikana kaarat

virsut jalkaan ja metsiin samoamaan

runontietä vanhaa kulkemaan.
 

Oi kuinka on jylhiä vaarojen rinteet

ja kauniita aamuisin valon siinteet

jotka heijastuu järvien siintäväin veestä

ja purojen kinkamain kintereestä.
 

Täällä luonto on ihmistä lähempänä

kirkas taivas kaartuupi ylempänä

sen sini huikaisee katsojan silmään

vain poutapilven pienoisen nään.
 

Tähän rannalle laavu pystytetään

ja järvestä kaloja pyydetään.

oi kuunnelkaa: kuiskii korven kuusi

joka hetki on mulle nautinto uusi.
 

On hämyinen yö ja salolla rauhaa,

vain jossakin kaukana koski pauhaa,

yksin korven sylissä tuntea voi,

niitä tuntoja joita yö kesäinen loi.