ELOKUUN KUUTAMO

Elokuun kuutamo hopeitaan valaa,

oi kun mun sieluni luoksesi halaa,

mutta on turha toiveeni tää

enhän ikinä kai sua nää.

-

Elokuun kuutamo kirkkaasti loistaa

mieleni vanhoja haaveita toistaa,

Turha on toive ja turha on kaipuu

viikot ja vuodet vain unhoon haipuu.

-

Elokuun kuutamo olihan kerran

uskallan muistaa siitä sen verran

että en sinulle tohtinut haastaa,

yhäkin kaipuu mun rintaani raastaa.

-

Mennyt on mennyt ei takaisin palaa

silti haaveilen toisinaan salaa,

oisikko kestänyt rakkaus meillä

kulkiessa rinnakkain elomme teillä.

-

Turhaanpa mietin haavetta moista

elin tään elämän en mitään toista

Valinnat aikanaan meitä ne ohjaa

vie jopa suolle joissa ei pohjaa,