taas uusija maamerkkejä etapin reonamalle. Meleko monta postaosta on tullu pantua näijen nelijän vuojen aekana immeisten ihimeeltäväksi. Välliin on tokkiny ja rytmi menny sekasi kuin Virreenillä sillä kymppitonnilla kun kaatu. Vaen ylöshän se könysi ja juoksi maaliin kuin pyhät pojat.

Vettähän on tietenki virtaellu sinne tänne tämän 4.v. aikana. Vaen ei se vesikää lopeta virtaamasta muuta kun sillon kun jäätyy. No, meleko kankijanahan tässä  ukkoraeska alakaa tulla, mutta sormi jäökkänä vielä tökkii summamutikassa sanoja ruutuun.Päästöhän ussein on suoraan kaatikselle joutavaa, mutta nurkistaan kun haamiloe materijjaa niin kaekki ei aena oo käöttökeleposta. Lukijana kumminki on heleppo hypätä tekstin yli jos se tuntuu ahishavan. Kirijottaja jos alakaa hyppijä, niin ruutuun tullee pelekkää valakosta.

Joka tappaoksessa pittää nöyrästi kiitellä niitä jokka jaksaa blogija seorata jopa tullee huomenna uuvestaan. Niille jokka jotaki saavat löpätyksistäni esitän halikiitosta. Toivon mukaan niitäkin on? Tämän nelejän vuuen aekana vieraijen määrä on koko ajan kasvanut. Alussahan kaverit oli hukassa. Kävijämäärä oli pitkään yhen käjen sormin luettavissa, nyt mittari pyörii aika mukavasti. Seuraava tavoite olisi se satatuhatta. Varmaan vuuen päästä ei lukema ole kaukana.Aika näyttää.

Eipä siinä! Uuvelle taipaleelle vain tuntosarvet ojossa. Sitä tiijä jos hoksaa jottae uuttaki. Syksykin lähenee kamalalla hopulla. Olisi syysrunojen aika.  Ehkäpä taas runosuoni aukeaa kun alkaa pimeät ja myrsyiset syysillat? Kurijuuvesta on helpointa kirjotella. Helppoa ja helppoa? Eikai se koskaan! Tarkka on tänä aamuna 14.5 tässä Kempeleen kohalla. Tyyntä ja aurinkoista.Paita pois ja psorille lääkettä! -O-