KARHUVAARIN HERÄTYS
Se on vanha karhuvaari,
talven nukkunut kolossa
siellä vanhan kuusen alla
juuren jyhkeän lomassa,
kauan kesti kellotella,
kauan vartoilla kevättä.
-
Alla paksujen kinosten,
nukkui Kontio komea
korven keisari kai suurin
salon valtias vasiten.
Päätä nosteli jo hiukan,
vesi selkään jo solahti,
kuoppa täynnä kosteutta,
reuma ryhtyvi pahaksi.
-
Ärähteli karhuvaari,
karjahti salon Kuningas,
kun on kesken nokkaunten,
pakko montusta herätä.
Karjahteli, nuuskiskeli,
kuono korkeella tuhisi,
joko loppui pitkä tauko,
joko aika on herätä.
-
Vaikealta tuntui aivan
unet silmistä kerätä,
siristellä kirkkauatta,
metsän hajuja tajuta,
kunnes muisti ukkoparka,
kevät yllätti kovasti,
Kesä kohta kynnyksellä,
nytpä kuorsaukset lopussa.
Kommentit