KARHUVAARIN HERÄTYS

Se on vanha karhuvaari,

talven nukkunut kolossa

siellä vanhan kuusen alla

juuren jyhkeän lomassa,

kauan kesti kellotella,

kauan vartoilla kevättä.

-

Alla paksujen kinosten,

nukkui Kontio komea

korven keisari kai suurin

salon valtias vasiten.

Päätä nosteli jo hiukan,

vesi selkään jo solahti,

kuoppa täynnä kosteutta,

reuma ryhtyvi pahaksi.

-

Ärähteli karhuvaari,

karjahti salon Kuningas,

kun on kesken nokkaunten,

pakko montusta herätä.

Karjahteli, nuuskiskeli,

kuono korkeella tuhisi,

joko loppui pitkä tauko,

joko aika on herätä.

-

Vaikealta tuntui aivan

unet silmistä kerätä,

siristellä kirkkauatta,

metsän hajuja tajuta,

kunnes muisti ukkoparka,

kevät yllätti kovasti,

Kesä kohta kynnyksellä,

nytpä kuorsaukset lopussa.