KIRAHFI KAHVELI.

Nauroi pilkaten apinat,

keskenänsä kertoilivat,

sekä juoruina huhusi,

tuota seikkaa kummallista,

suurta ihmettä peräti,

miksi kunnon Kahvelilla,

kaula pitkä ja koruton?

Miten passaa kauluspaidat,

miten solmion sovitat?
-
Kävi Kahveli kylässä

muotitaiteilijan luona,

kertoi murheensa hänelle,

surkeuttaan surkutteli!

-

Kertoi pulmasta pahasta,

pitkän kaulan ongelmasta.

Paljon keinoja kyseli,

konstit kaikki tiedusteli.

-

Sitten sattuikin somasti,

suuriin juhliin kutsuttihin

myöskin Kahveli kirahfi,

kera tyttöystävänsä!

Sinne viidakon sisälle,

akaasian oksain alle.

-

Iski päällensä paniikki,

kokeili jo kaikenlaista,

sitoi kaulalle rusetin,

sovitteli solmioita.

Tuskin paikallaan pysyivät,

pyörivät vain ympäriinsa.

-

Kahvelin olo pahentui,

masennus jo synkkä iski.

Sitten mietti, jo välähti

päässä tuuma oivallinen,

täytyy maalata rusetit

kaulaan riemunkirjavina.

-

Maalit hommasi koreat,

pensseliä kaikenlaista,

kaikki maalarin tavarat.

Tikapuita tarvittihin,

työssä varmasti avuksi.

-

- Kukas maalari sopiva?

Kahveli näin tuumiskeli,

kellä taitoa käsissä,

kenellä on tarkka silmä

että hoksaapi sopivat

sävytellä maalit varmat.

-

Oli Paavo Pussirotta

aivan taitava tekijä,

tikapuita pitkin nousi,

aivan poskea tavoitti.

-

Maalas kaulaan solmioita

värein kirkkahin vetäisi,

punaisia, keltaisia,

jopa mustaakin välillä.

Värikkäänä kaula hohti,

oli Kahveli komea.

-

Kelpas mennä juhlimahan,

eipä solmiot rutussa,

pulma pieni ratkaistuna,

aivan helpotti oloa.

Huuliansa nuoleskellen,

tyytyväisenä hymyili.