KIRAHFI KAHVELI.
Nauroi pilkaten apinat,
keskenänsä kertoilivat,
sekä juoruina huhusi,
tuota seikkaa kummallista,
suurta ihmettä peräti,
miksi kunnon Kahvelilla,
kaula pitkä ja koruton?
Miten passaa kauluspaidat,
miten solmion sovitat?
-
Kävi Kahveli kylässä
muotitaiteilijan luona,
kertoi murheensa hänelle,
surkeuttaan surkutteli!
-
Kertoi pulmasta pahasta,
pitkän kaulan ongelmasta.
Paljon keinoja kyseli,
konstit kaikki tiedusteli.
-
Sitten sattuikin somasti,
suuriin juhliin kutsuttihin
myöskin Kahveli kirahfi,
kera tyttöystävänsä!
Sinne viidakon sisälle,
akaasian oksain alle.
-
Iski päällensä paniikki,
kokeili jo kaikenlaista,
sitoi kaulalle rusetin,
sovitteli solmioita.
Tuskin paikallaan pysyivät,
pyörivät vain ympäriinsa.
-
Kahvelin olo pahentui,
masennus jo synkkä iski.
Sitten mietti, jo välähti
päässä tuuma oivallinen,
täytyy maalata rusetit
kaulaan riemunkirjavina.
-
Maalit hommasi koreat,
pensseliä kaikenlaista,
kaikki maalarin tavarat.
Tikapuita tarvittihin,
työssä varmasti avuksi.
-
- Kukas maalari sopiva?
Kahveli näin tuumiskeli,
kellä taitoa käsissä,
kenellä on tarkka silmä
että hoksaapi sopivat
sävytellä maalit varmat.
-
Oli Paavo Pussirotta
aivan taitava tekijä,
tikapuita pitkin nousi,
aivan poskea tavoitti.
-
Maalas kaulaan solmioita
värein kirkkahin vetäisi,
punaisia, keltaisia,
jopa mustaakin välillä.
Värikkäänä kaula hohti,
oli Kahveli komea.
-
Kelpas mennä juhlimahan,
eipä solmiot rutussa,
pulma pieni ratkaistuna,
aivan helpotti oloa.
Huuliansa nuoleskellen,
tyytyväisenä hymyili.
Kommentit