SUOJELUSENKELI.
Polku liukas mutkallinen,
kovin kuoppainen, kivinen.
Kiemurrellen metsän halki
johti pienelle joelle.
Yli virran vanha silta,
huteraksi jo lahonnut.
-
Lapsi pienoinen vaelsi,
yksin metsätietä pitkin.
Lapsi orpo ja osaton
oli matkaa taittamassa.
Luokse mummonsa halusi,
turvaa etsi hyljättynä.
-
Tuli sillalle poloinen,
kauhistuen katsoi aivan,
tuota siltaa vaarallista,
surmanloukkua peläten.
-Miten virran nyt ylitän,
joen suuren poikki pääsen?
Liukkaat palkit on pahimmat,
aukot suuret kammottavat.
-
Tyttö empien kokeili
jalallansa porraspuuta.
Oli liukas ja lahonnut,
petti palkki kengän alla.
-
Kuului siipien suhina,
kätehensä turva tarttui.
Suojelusenkeli ehätti,
varjelemaan taivallusta.
Suojaan eksyvän talutti,
saattoi virran tuolle puolen.
Käsikkäin yli menivät
enkeli ja lapsukainen.
Pääsi tyttönen perille,
vaaroilta näin varjeltuna.
Kommentit