AITTA.

Näen maalaistalon pihamaan,

joka kerran ,ennen loistossaan,

Henki vilkasta touhua , elämää,

nyt en yhtäkään ihmistä siellä nää.

-

Vanha aitta, nurkin lahonnein,

säänpieksemin hirsin, haljennein.

Seissyt pihapiirissä paikallaan,

vuosisatoja , nyt jo kallellaan.

-

On myrskyt repineet katon sen,

tuuliviiri aivan ruosteinen.

Enää tuulien mukaan se käänny ei,

myrsky kauan sitten jo pyrstön vei.

-

Vanhan aitan ovi repsottaa,

siitä lunta sisään tuiskuttaa.

On sisällä laarit lahonneet,

ja lattiat alas vajonneet.

-

Punamaalit on seinistä häipyneet,

vuorilaudat valkoiset särkyneet.

Eikö vanha huoltoa kaipaakkaan,

sitä mielessäni, jään pohtimaan.

-

Aitta vanha muistelee vaieten,

noita päiviä menneitten aikojen.

Takaisin eivät palaa ne milloinkaan,

aikanaan painuu kaikki unholaan.