AITTA.
Näen maalaistalon pihamaan,
joka kerran ,ennen loistossaan,
Henki vilkasta touhua , elämää,
nyt en yhtäkään ihmistä siellä nää.
-
Vanha aitta, nurkin lahonnein,
säänpieksemin hirsin, haljennein.
Seissyt pihapiirissä paikallaan,
vuosisatoja , nyt jo kallellaan.
-
On myrskyt repineet katon sen,
tuuliviiri aivan ruosteinen.
Enää tuulien mukaan se käänny ei,
myrsky kauan sitten jo pyrstön vei.
-
Vanhan aitan ovi repsottaa,
siitä lunta sisään tuiskuttaa.
On sisällä laarit lahonneet,
ja lattiat alas vajonneet.
-
Punamaalit on seinistä häipyneet,
vuorilaudat valkoiset särkyneet.
Eikö vanha huoltoa kaipaakkaan,
sitä mielessäni, jään pohtimaan.
-
Aitta vanha muistelee vaieten,
noita päiviä menneitten aikojen.
Takaisin eivät palaa ne milloinkaan,
aikanaan painuu kaikki unholaan.
Kommentit