kun muistelee, niin perusteellisesti ällistyy, kuinka erillaesta se homma oli sillon sotijen jäläkeen. Joellakihan sitä on taepumusta ellää niitä aekoja kultahetkinä, mutta tottuushan on, että melekeen kaekilla seoli pelekkää kurijuutta. Leipäpalasen perrään juostiin ja ei laskettu työtuntija tae tuntipalakkaa. Työhön tartuttiin js siitä pikkusenkaa irtosi toemeentulua.Palijo tehtiin turhaa työtä. Menetelmät oli samat kuin kivikauvellasmiley. Tehtiin vaekka tulos oli , että hommasta jä ansioksi pelekkä työnilo.Vaen ku aena oli niin tehty. Ei käötetty älliä.

Väkihän oli melekeen kaekki maaseuvulla. Kaopunkijen vetovoema ei riittäny, että monikaa uskalti lähtijä kokkeileen kaopunkielämää.Raskaeta mettätöetähän tietenki oli kun elettiin metästä- Isännät joella oli pikkusenkaa mettämaata teki hankintakaoppoja joeta sitte konin kanssa nuojasivat talavikauvven. Sitte kun kevät tuli tuli pöllinparkkuu ja sehän oliki messevää hommaa keväaoringon lämmittäessä.

Mettäfirman , muka suuretki herrat, kuluki sitte hankintaa mittaamassa. Se oli ranttua puuhaa. Ei saanu olla vinojapäetä, pinojen piti olla tikkusuorija ja firmaan päen veto oli aevan hirvijää. Moni hankintapino pantiin varmaan uusiksi. Nykyväänhän ne näöttää kelepaavan jopa oksineen - puut!

Niin ne ajat muuttuua! Vaen muuttuuko immeinen. Ei taija. Sama pahansuopa ja ilikijä otus on. Jos mahollista vieläki ahneepi ja väkivaltasempi- Ihimisyys on joellaki unohtunu kokonaan. Säälikkää ei ennää oo vaen heikompi survotaan vaekka hengiiltä. Mihin päen tästä mennään. Se näkee ken ellää. Tuskimpa sitä paratiisijä maalimasta tullee ikinä.
***
Kevä näöttää menevän vika suuntaan. Sajetta ja kylymää. Lämpötilasta on nirhastu pari pykälää eilisestä, +8.4 un tarkka ny. Taetaa olla tuskan takan päästä +10. Van pijetään semmosta ilimaa kun annetaan. Happihan kyllä riittää - jos ei oo kehenossa hapessa! -O-