KUKKANA KASVAN KERRAN

Vaekka kurijaa on ollu elämäni

ei siinä sattumia oo ollu laesin

kae väärällä hetkellä onneja

minä Luojalta pyytää taesin.
-

Eipä pyyntöni sattunu kohilleen

saen pelekkää kurijuutta, tuskaa

eikä tilanne vieläkää muuttunu

vaekka lähenen jo syksyn ruskaa.
-

Kun kuolen toevoen että saesin vaen

olla kaoniina kukkana päevän

sepä korijaesi kolohut kovatkin

ja voesin tunteja onnen häevän.
 

Taekka perhona kaoniina lentäsin

minä suureen punaseen kukkaan

Niin luulen se onnen antaisi

minun rikottuun sielu rukkaan