TULIPALOPAKKANEN

Niin kaoniita on nuo huurteiset puut,

nyt laola ei laenkaa lintujen suut.

On pakkanen kankaat hilijentäny,

juhla-assuun metän on järijestäny.

.

Kuusikossa nyt hirvet asustaa,

ne kuusilta tuulensuojaa saa.

Mettikanat ovat lummeen kaevaotuneet,

sieltä suojaesan paekan löytäneet.

.

Pakkanen koettaa kiristää otteitaan,

aoringolle ei luovuta ollenkaan.

Kylymin kourin vaen hallittee valtikkaa,

koko seotua pittääpi vallassaan.

.

Pakkanen vielä tuulelta apua saa,

joka pohojosen puolelta puhaltaa.

Kirveltäen se poskesta purasee,

ja nokanpäätä jäätäen valakasee.

.

Vaen onneksi muutaman päevän päästä,

voijjaan puhua jo laohasta suojasäästä.

Kuura puista jo alas tipaltelee,

ja jälleen ne linnutki laolelee.