TULIPALOPAKKANEN
Niin kaoniita on nuo huurteiset puut,
nyt laola ei laenkaa lintujen suut.
On pakkanen kankaat hilijentäny,
juhla-assuun metän on järijestäny.
.
Kuusikossa nyt hirvet asustaa,
ne kuusilta tuulensuojaa saa.
Mettikanat ovat lummeen kaevaotuneet,
sieltä suojaesan paekan löytäneet.
.
Pakkanen koettaa kiristää otteitaan,
aoringolle ei luovuta ollenkaan.
Kylymin kourin vaen hallittee valtikkaa,
koko seotua pittääpi vallassaan.
.
Pakkanen vielä tuulelta apua saa,
joka pohojosen puolelta puhaltaa.
Kirveltäen se poskesta purasee,
ja nokanpäätä jäätäen valakasee.
.
Vaen onneksi muutaman päevän päästä,
voijjaan puhua jo laohasta suojasäästä.
Kuura puista jo alas tipaltelee,
ja jälleen ne linnutki laolelee.
Kommentit