KALLE KULKI KUMMASTELLEN.
Päivä kauniisti helotti,
tuuli lämmin leyhytteli,
linnut lenteli sulosti,
ilman halki viiletteli,
Kallen käydessä kylälle,
tovereita kohtaamassa.
-
Metsäpolku mutkitteli,
suurten kuusien lomassa,
kiven kiersi, kannon väisti,
silta vei puron ylitse,
Kalle kulki kummastellen,
luonnon kummia kokien.
-
Muurahaiset ahkeroivat,
kaikki raataen rajusti,
uupumatta uurastavat,
työssä joukolla mukana,
yhdessä on suunniteltu,
keko valtavan komea.
-
Kalle kiipesi kivelle,
paaden suuren hartioille,
sieltä huuteli salolle,
toitotteli torvellansa.
-
Metsä vastasi huhuillen,
toitotti myös torveansa,
kaiku veitikka vekara
piti siellä juhliansa.
Kyllä Kalle kummasteli,
tuota kaikua kovasti.
-
Jatkoi Kalle kulkuansa,
tuli suurelle mäelle,
näki Jussukka jäniksen,
siinä vastahan tulevan,
lasketellen tassuillansa?
Tuohon Kallekin heräsi
unta katsoi kummallista.
Kommentit