KALLE KULKI KUMMASTELLEN.

Päivä kauniisti helotti,

tuuli lämmin leyhytteli,

linnut lenteli sulosti,

ilman halki viiletteli,

Kallen käydessä kylälle,

tovereita kohtaamassa.

-

Metsäpolku mutkitteli,

suurten kuusien lomassa,

kiven kiersi, kannon väisti,

silta vei puron ylitse,

Kalle kulki kummastellen,

luonnon kummia kokien.

-

Muurahaiset ahkeroivat,

kaikki raataen rajusti,

uupumatta uurastavat,

työssä joukolla mukana,

yhdessä on suunniteltu,

keko valtavan komea.

-

Kalle kiipesi kivelle,

paaden suuren hartioille,

sieltä huuteli salolle,

toitotteli torvellansa.

-

Metsä vastasi huhuillen,

toitotti myös torveansa,

kaiku veitikka vekara

piti siellä juhliansa.

Kyllä Kalle kummasteli,

tuota kaikua kovasti.

-

Jatkoi Kalle kulkuansa,

tuli suurelle mäelle,

näki Jussukka jäniksen,

siinä vastahan tulevan,

lasketellen tassuillansa?

Tuohon Kallekin heräsi

unta katsoi kummallista.