POUTA:
Oli tuulet jo kauvvan liehtoneet,
ja pilivet taevaalla soutaa.
Vaen viikkokauvvet kuitenki,
on päevä, päevän perästä poutaa.
Luonto vettä huutaa ja valittaa,
sajetta, sitä joka virvoettaa.
-
Helle jatkuu vaen eikä pisaraakaa,
virkistävvää sajetta saaja.
Tuolla aevan kulottunu jo on,
heinäpelto suuri ja laaja.
Kuivuessaan maa aevan halakeilee,
kuolinkouristuksissaan se tuskaelee.
-
Luonto muuki aevan hilijenee,
purot kuivuu ja solina lakkaa.
Linnut laolamasta on lakanneet,
ei etes tikka puita hakkaa.
Kaekki kuolemaa vastaan taestoa käö,
eikö missää vielä pelastusta näö.
-
Vaen sitte jo kerran jyrähtää,
pilivet mustat taevaalla kulukee.
Koko taevaan kannen ne vallottaa,
aoringon tarkoen taaksesa sulukee.
Kohta saje niin rankkana kastelee maan,
koko luonto juo vettä jannoessaan.
Kommentit