JÄIDENLÄHTÖ.

 

On kauan jo purot solisseet,

hanget vähiin pelloilta haihtuneet .

Joen jäät jo väriltään tummuneet,

virtapaikoihin aukkot jo auenneet.
 

Kaikki hiljaista on sitten paukahtaa,

selkäjäähän railo jo aukeaa.

Jäät ritisee sitten jo laukeaa,

ensimmäinen teli jo irtoaa.
 

Teli avoveden verkkaan ylittää,

sitten kiintojään laitamaan törmää.

Ykskaksi se kuitenkin pyörähtää,

vesi painaa ja se siihen pystyyn jää.
 

Mikä valtava kohina syntyykään,

kun telit toisiansa vasten rynnistää.

Pyörähdellen ja ryskyen yhtenään,

isot telitkin lähtevät menemään

 

Jääpato valtava on syntynyt,

veden virtaus täysin on estynyt.

Vesi valloittamaan pian on kerinnyt,

alavimmat pellot sekä suoniityt.
 

Aikansa joki voimaansa kasvattaa,

vedenpaine padon jo murtaa.

Ihminen vaan rannalla seurata saa.

tuota luonnon näytelmää mahtavaa.