SUVI.

Kuin kuiskauksena kuulen,

mä lauhan suvituulen,

korvaani kuiskivan.

-Tulenko mä täältä sinne,

missä jäinen rinne,

odottaa sulavan.

 

Rinteessä on aikaisia ,

ryhmä sinikukkasia,

jotka tuoksullansa

meidät aivan huumaavat.

Poimia voit kyllä noita

ison kimpun esikoita.

jotka kukkaseppeleesi

varmaan kruunaavat.
 

Ootko käynyt muuten tuolla,

etähällä hillasuolla,

hillankukat siellä kauniisti jo kukkivat,

kun taas tulee hillaaika,

se on niin kuin suuri taika,

poimijat ne sinne vaistollansa osaavat.
 

Tai ootko nähnyt noita,

rumiakin sammakoita

kun ne kurnuttaen,

armastansa kutsuvat.

Ja tuossa pikkulampareessa ,

auringonpaistehessa,

kutua jo ojanpohjat

aivan pursuavat.
 

Ja katsohan on täällä,

valtavan keon päällä,

muurahaiset alkaneet,

jo uupumatta uurastaa.

On jokaisella taakka,

sen huomaa tänne saakka,

kun ne kekopesäänsä,

vain yhä isontaa.
 

Kun luonto alkaa elää,

ja lintuin laulu helää,

sen huomaa että

Suomessa on suvi taas.

Se kukoistamaan ehtii,

ennenkuin kyynelehtii,

syksyn taivas hyytäviä sateitaan.