METSÄKYLÄN KUKKA:

Metsäkylän villikukka,
villikukka, villin maan.
Siellä metsän siimeksessä,
hehkuu sulo tuoksuaan.
Moni tahtoisi rintaansa laittaa,
mutta henno ei kukkaa taittaa.
-
Metsäkylän kukka hehkuu ,
jossain varjossa kuusipuun.
Kun kulkija luoksensa saapuu,
hän unhoittaa kaiken muun.
Hän ihaillen kukkaa palvoo,
ilman unta öitänsä valvoo.
-
Metsäkylän villiruusu,
kukka ihanin päällä maan.
Sua kukaan ei koskaan taittaa
saa rintaansa milloinkaan.
Kun kulkija ruusun tapaa,
huomaa kaunein on aina vapaa.