KULTANI KOTONA.

Niin kauniisti kukkivat kukkaset,

minun armaani kartanolla.

Sinne haluan aina vaeltaa,

kun on minun vaikea olla.

-

Siellä paljon saan aina lohtua,

ja elämään uutta voimaa.

Siellä kuulla saan helliä sanoja,

eikä kukaan siellä soimaa.

-

Niin kauniisti armaani katselee,

mua silmillä sinisillä.

Ja hellien minua hyväilee,

niillä pehmeillä kätösillä.

-

Minun syliin hän hetkeksi istahtaa.

hellien kädet kaulaani kietoo.

Hänen rakkaudensa niin kuumaa on,

siitä on mulla kyllä tietoo.

-

Hänen hameenhelmansa heilahtaa,

kun hän minulle kahvia keittää.

Aina väliin luokseni pyörähtää,

ja suudelmin suuni peittää.

-

On niin mukavaa häntä katsoa,

ja aatella,onhan tuo soma.

Tuo nainen kaikista kaunehin,

kun hän minun on ikioma.