KULTANI KOTONA.
Niin kauniisti kukkivat kukkaset,
minun armaani kartanolla.
Sinne haluan aina vaeltaa,
kun on minun vaikea olla.
-
Siellä paljon saan aina lohtua,
ja elämään uutta voimaa.
Siellä kuulla saan helliä sanoja,
eikä kukaan siellä soimaa.
-
Niin kauniisti armaani katselee,
mua silmillä sinisillä.
Ja hellien minua hyväilee,
niillä pehmeillä kätösillä.
-
Minun syliin hän hetkeksi istahtaa.
hellien kädet kaulaani kietoo.
Hänen rakkaudensa niin kuumaa on,
siitä on mulla kyllä tietoo.
-
Hänen hameenhelmansa heilahtaa,
kun hän minulle kahvia keittää.
Aina väliin luokseni pyörähtää,
ja suudelmin suuni peittää.
-
On niin mukavaa häntä katsoa,
ja aatella,onhan tuo soma.
Tuo nainen kaikista kaunehin,
kun hän minun on ikioma.
Kommentit