TAEKAYÖ.

Täösikuu tuolla taevaalla mollottaa,

kahestaan kun tässä me mennää.

Käsikoukkua yhessä kävellään,

vaen sinut huomaan, muuta nyt en nää.

Mua hurmaa sinun ilonen naorusi,

ja lumovaa siniset silimäsi.

-

On poskille noussu tervepuna,

pakkasessa on niinkuin taekaa.

Siellä haluan kanssasi viipyä,

aevan lähekkäen pitemmän aekaa.

Kuu kelemeä yhä luo hopeoetaan,

ilta talavinen tuhulaa kaoneottaan.

-

Kyllä on niin komijaa katella,

oman armaasa kansa kuuta.

Ja voe ihan niinkun varkaen vaen,

ohimennen suikata suuta.

Näen kulluupi talavinen taekayö,

salaperäsenä tuikuttaa tähtijenvyö.